 |
| Mille meidän tietomme oikein perustuu? |
Kirjoitin edellisessä tekstissäni uskon hypystä ja tulin esittäneeksi väittämän, että kaikki ihmisen toiminta on uskon varaista. Ja niin kummalliselta, kuin se ehkä ensikuulemalta kuulostaakin, niin tämä pätee myös tietämiseen.
Aloitetaan kuitenkin klassisella tarinalla, joka tavataan yhdistää 1800-luvulla eläneeseen tiedemieheen ja psykologiin William Jamesiin.
Professori James oli juuri pitänyt luennon kosmologiasta ja Aurinkokunnan rakenteesta, kun luennon jälkeen hänen puheillee saapui eräs pieni vanha mummo.
"Tämä sinun teoriasi, että Maa on pallo joka kiertää Aurinkoa: se kuulostaa toki hyvältä Herra James, mutta se on väärin. Minulla on paljon parempi teoria."
"Minkälainen teoria?" tiedusteli James kohteliaasti.
"Minun teoriani mukaan maan kuori lepää jättiläismäisen kilpikonnan selässä."
James oli paitsi oppinut mies, myös vankkumaton kansansivistäjä, joten hän ei suinkaan halunnut vain ylimielisesti esittää kaikkia niitä lukemattomia todisteita, jotka tiedeyhteisö oli viimeisten kolmen vuosisadan aikana kerännyt Aurinkokeskeisen kosmologian tueksi. Sen sijaan hän päätti kohteliaasti esittää muutaman lisäkysymyksen, joiden hän toivoi osoittavan mummolle hänen Kilpikonnapohjaisen kosmologiansa sisäiset ristiriitaisuudet.
"Jos teoriasi pitää paikkansa, niin minkä päällä tämä suuri kilpikonna sitten seisoo?"
"Erittäin hyvä kysymys, Herra James, ja minulla on siihen vastaus. Tuo kilpikonna seisoo tietenkin vielä suuremman kilpikonnan selässä!"
"Mutta minkäs päällä se alempi kilpikonna sitten seisoo?" ihmetteli James.
Tähän mummo vastasi voitonriemuisesti:
"Alempana on tietenkin aina vain suurempia kilpikonnia!"
Tämä "alempana on aina vain suurempia kilpikonnia" (englanniksi "it's turtles all the way down") on esimerkki äärettömästä regressiosta, jossa ongelma yritetään selittää ratkaisulla, joka sisältää saman ongelman kuin aikaisempi ongelma. Eli tarinan tapauksessa maankuoren paikka saatiin näennäisesti ratkaistua, mutta ongelma siirrettiin aina vain uuden kilpikonnan selkään.
Se mitä moni ei ole tullut ajatelleeksi on, että myös "tietopohjainen" maailmankatsomus törmää samaan "aina vain suurempia kilpikonnia"-ongelmaan, kuin kertomuksen pieni mummo.
Klassisen tietoteorian määritelmä tiedolle on, että tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Eli uskomus, jolla on kaksi ominaisuutta: "tosi" ja "hyvin perusteltu". Mutta mitä ovat nämä "hyvät perustelut"? Missä muodossa ihmisellä voi olla näitä "hyviä perusteluja" uskomuksilleen? Jos ihminen haluaa elää "tiedon varaisesti", niin mitä muuta tapaa henkilöllä on silloin omata hyviä perusteluja tiedolleen, kuin tietoon pohjautuvat perustelut? Mutta jos perustelutkin ovat tietoa, eli hyvin perusteltuja tosiasioita, niin mistä sitten niiden perustelut tulevat? Näin määriteltynä tieto ei koskaan voi pohjautua yksin tiedolle: jossakin vaiheessa kilpikonna ei voi enää seisoa isomman kilpikonnan päällä.
Nyt joku ehkä ajattelee, että yritän kieltää kaiken tietämisen mahdollisuuden. Totta on, että jo ensimmäisen vuosisadan skeptikkofilosofi Agrippa käytti tätä jatkuvaa uusien perustelujen vaatimusta yhtenä todisteenaan tiedon mahdottomuudelle. Kristittynä minulle paljon mielekkäämpi johtopäätös kuitenkin on, että myös tietäminen on syvimmältä olemukseltaan uskonvaraista toimintaa.
Kuten jo monessa aikaisemmassa tekstissäni olen todennut: uskossa on kyse uskon päämäärän mukaan toimimisesta. Hebrealaiskirje sanoo: "usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen [eli toimimista] sen mukaan, mikä ei näy". Kun me toivomme jotain, niin uskoa on toimia toivonsa mukaisesti. Niinpä kun ihminen uskoo, että hänelle on jollekin uskomukselleen hyvät perustelut, niin hän toimii uskonsa mukaan ja pitää tuota uskomustaan tietona. Ihminen siis uskoo tietävänsä.
Filosofian tietoteoria eri koulukuntineen onkin pohjimmiltaan keskustelua siitä, milloin ja millä perusteilla ihmisellä on syytä uskoa, että hänen uskomuksensa on hyvin perusteltu. Loogiset empiristit ja heitä myötäilevät skientistit yrittivät väittää, että ainoastaan tieteellisen metodin mukaiset havainnot kelpaavat tiedon perusteeksi. Mutta kuten edellisessä tekstissäni kuvasin, saivat hekin lopulta huomata ratsastavansa kilpikonnien selässä.
(Kuva: Public domain by Pelf at en.wikipedia. )
