Kun sanat eivät riitä

Naamiot on riisuttu

Olen jo yli kuukauden ajan halunnut kirjoittaa uuden tekstin. Mutta minulta puuttuvat sanat. Olen ollut sanaton jo pitkään.

Miten olisin voinut sanoittaa epäuskoani seuratessani Venäjän asevoimien sotaharjoituksia Ukrainan rajoilla ja Putinin koventunutta retoriikkaa helmikuun alussa. Ei kai Putin voi tosissaan luulla, että hänen 'turvatakuisiinsa' voitaisiinsa suostua? Mutta vaihtoehto vaikutti vielä epätodennäköisemmältä: ei kai hän nyt voi tässä tilanteessa tehdä mahdottomia vaatimuksia? Yleensä niitä esitetään, kun halutaan 'Casus belli', oikeutus sodalle. Ja ei kai Putin mitenkään voi tässä tilanteessa haluta sotaa? Siis avointa sotaa Ukrainan kanssa? Ei ollut sanoja kuvaamaan, miten mielettömältä koko ajatus tuntui. Mitä tässä tilanteessa pystyi edes rukoilemaan? 'Herra, varjele Ukrainan kansaa'. 

Miten sanoittaisin pelkoani niinä kahtena ensimmäisenä vuorokautena, kun Venäjän joukot viimein aloittivat hyökkäyksen? Strategisten pommitusten jälkeen venäjän joukot ylittivät rajan peräti kahdeksasta suunnasta tarkoituksenaan sitoa Ukrainan itärintamalle komennettu armeija asemiinsa, jotta se ei kykenisi estämään peräti neljän eri osaston kilpajuoksua Kiovaan.  Yksi armeija Dnepre-joen länsipuolta Chernobylin suunnalta, toinen joen länsipuolelta Chernivin suunnalta ja kolmas osasto kaukaa Sumyn suunnalta. Neljännen osaston piti saapua suoraan ilmateitse Pihkovasta: 76. divisioonan Kaartin desantit yrittivät laskeutua Hostomelin lentokentälle. Tavoitteena oli saavuttaa Kiovan hallintokorttelit ennen kuin Ukrainan armeija ehtii pääkaupungin suojaksi, eliminoida maan siviili- ja sotilasjohto ja asettaa maan johtoon Putinille alamainen nukkehallitus. Tavoitteena oli 'katkaista käärmeeltä pää', ennen kuin Ukraina ehtii edes puolustautua. Mitä minä nyt voisin rukoillla? 'Herra, varjele Ukrainaa!'

Olin hieman helpottunut, kun sodan kolmantena päivänä alkoi näyttää siltä, ettei mitään pikavoittoa Venäjälle ollut tulossa. Ukrainan armeija oli onnistunut vastaamaan kaikkiin neljään Kiovaan kohdistuneeseen hyökkäyssuuntaan ja puolustustaistelu oli aloitettu. Yhdeltäkään suunnalta ei ollut vapaata tietä Kiovaan. 

Mutta miten sanoittaa sitä kauhua, jonka näin nyt edessäpäin. Venäjän armeija oli jo näyttänyt miten se valloitti kaupunkeja Grosnyssa ja Aleppossa. Toinen vaihtoehto olisi Leningradin piiritys: näännyttää puolustajat kirjaimellisesti nälkään ja janoon. En halunnut uskoa, että venäjän asevoimat kykenisivät kumpaankaan näistä taktiikoista Ukrainassa. Miten saattaa yhdessä lauseessa kutsua ukrainalaisia 'veljeskansaksi' ja sen jälkeen kohdistaa heihin tällaisia sotatoimia? Mutta en myöskään nähnyt miten muuten venäläiset kykenisivät sotaa jatkamaan. Ukrainalaiset olivat joka suunnalla keskittyneet vastustamaan venäläisten etenemistä vasta asutuskeskuksissa ja antoivat miehittäjän edetä ja näin venyttää huoltoyhteyksiään. Ukrainalaiset eivät taistelisi 'avoimessa maastossa' vaan pakottaisivat venäläiset valitsemaan asutuskeskustaistelun ja pitkän piirityksen väliltä. Mitä minä nyt voisin rukoilla? En kai minä voi siunata aseita, olkoon ne kenen kädessä tahansa? Mutta en kai minä voi olla Jumalani edessä hiljaa, kun sotilaat tappavat siviileitä vain 1000 kilometrin päässä. Kolmannen päivän iltana sain sydämelleni yksinkertaisen rukouksen: 'Herra, vahvista kättä, joka viatonta puolustaa. Herra, murtukoon pahan valta."

Ukrainalaiset onnistuivat yllättämään koko maailman kestettyään ensimmäisen viikon Venäjän invaasiota ja samalla myös muu maailma sai rivinsä ojennukseen. Venäjää kohtaan asetettiin ennen näkemättömät talouspakotteet ja Ukrainalla oli alkanut virrata niin taloudellista kuin materiaaliapua. Mm. Viron puolustusministeri oli todennut, että virolaisten ostamat panssarintorjunta-aseet puolustavat Viron itsenäisyyttä paremmin Ukrainassa, kuin virolaisissa varastoissa. Kun YK:n yleiskokoukseen tuotiin äänestys Venäjän vastaisesta lausumasta, esitystä vastaan äänesti vain viisi maata: Keski-Afrikan tasavalta, Eritrea, Syyria, Pohjois-Korea ja Venäjä itse. Ei kovin mairittelevaa seuraa.

Tästä nopeasti löytyneestä yksimielisyydestä on helppo aluksi iloita, mutta valitettavasti se johtaa jälleen synkkiin havaintoihin. Oli nimittäin käynyt selväksi myös se, että Putinilla ei olisi enää paluuta normaalisuhteisiin muun maailman kanssa. Putin on kovaa vauhtia tekemässä itsestään diktaattoria eikä diktaattoreilla ei ole tapana luopua  vallasta. He eivät nimittäin yleensä selviä siitä hengissä. Diktaattoreilla ei myöskään ole yleensä varaa hävitä sotia koska siitä seuraava arvovaltatappio ja kasvojen menetys vie heidän uskottavuutensa, jota ilman diktaattori ei voi pysyä vallassa. Putin on siis tilanteessa, jossa hän käy sotaa, mutta jota hän ei voi hävitä, mutta jota muu maailma ei voi antaa hänen voittaa. Mitä ihmettä tästä voi sanoa. Ja mitä ihmettä minä voin rukoilla?

On hyvin erikoista, että sodan alku sattui juuri ennen kristittyjen paastonaikaa. Vaikka me protestantit emme pidä säännöllistä paastoa, niin myös meidän seurakunnalla oli juuri tuoksi samaksi viikoksi kutsuttu rukous- ja paastoviikko. Tuona viikkona yksi seurakuntamme pastori sai profetaalisen näyn, että meidän tulee rukoilla Faraon henkivaltaa vastaan, ja vaatia Mooseksen sanoin Faraota 'päästämään Jumalan kansan vapaaksi'. Koska oli rukous- ja paastoviikko, hän itse ymmärsi sen tarkoittavan ensisijaisesti synnin kanssa taistelevia seurakuntalaisia, mutta yhdessä seurakuntamme toisen vanhimmistoveljen kanssa ymmärsimme sen olevan Jumalan mielenmukainen rukous myös tähän maailmanpoliittiseen tilanteeseen. 

Sekä ukrainalaiset että venäläiset ovat olleet ortodoksikristittyjä jo vuosituhannena ajan, siitä lähtien kun Kiovan Rusin ruhtinas Vladimir kastettiin Kristityksi. Nyt Putin on orjuuttanut venäjän kansaa jo kolmatta vuosikymmentä aina vain raaistuvalla sortokoneistollaan ja nyt hän on aloittanut sodan ukrainalaisia vastaan orjuuttaakseen heidätkin valtansa alle. Ja tätä orjuutusta tukee Moskovan Patriarkka Kiril, joka toistaa Putinin Duginilaista oppia 'Venäläisestä maailmasta', jonka kuuluisi olla yhden valtion, yhden johtajan ja yhden kirkon alaisuudessa. Kun Putin sortaa kansaa, niin samaan aikaan Moskovan Patriarkka pitää hänelle uskottua Jumalan valtakuntaa vääryyden vallassa. Jumalan mielenmukainen rukous tälle Faraolle ja tälle Faraon henkivallalle on: päästäkää kansani vapaaksi!

Jaoin rukousaiheen seurakunnassamme sodan toisena sunnuntaina ja nyt tuntuu, että jotain on tapahtumassa.

Viime sunnuntaina ortodoksinen teologiryhmä oli laatinut julistuksen, jossa Moskovan Patriarkka Kiril ja hänen opetuksensa 'Venäläisestä maailmasta' tuomittiin harhaoppisiksi. Suomen ortodoksikirkko julkaisi tuon julkilausuman suomennoksen jo seuraavana tiistaina. Suomen Ortodoksikirkko ei ole allekirjoittanut julistusta, koska heillä ei ole kanoninsa mukaan niin itsenäistä asemaa, että he voisivat julistaa toisen alueen patriarkan harhaoppiseksi, mutta jo suomennoksen julkaiseminen on hyvin vahva kannanotto. Kannattaa käydä lukemassa, nimittäin teksti on suorastaa profetaalinen.

Viikolla Britannian puolustusministeriö raportoi venäläisten hyökkäysten pysähtyneen olennaisesti kaikilla rintamilla. Varovaisetkin arviot Venäjän kokemista miehistötappioista liikkuvat yli 6000 kuolleessa ja 20000 haavoittuneessa. Kalustoa on tuhoutunut suuret määrät, huolto ei pelaa ja jatkuvasti tulee raportteja ja kuvia maastoon juuttuneista ja hyljätyistä ajoneuvoista. Venäläiset yrittivät salamasotaa, mutta se ei ole onnistunut saarrostamaan yhtään merkittävää Ukrainailaisten joukkojen keskittymää, vaan päin vastoin se on jättänyt venäläisten omat huoltoreittit niin pitkiksi, että paikoitellen he joutuvat taistelemaan, kuin heidät olisi saarrostettu. Venäjän on raportoitu etsivän miespulaansa uusia taistelijoita niin Etälä-Afrikan tasavallasta, kuin Syyriastakin. Lisäksi tällä viikolla on alettu saada rapotteja myös ensimmäisistä onnistuneista ukrainalaisten vastahyökkäyksistä. Venäjän joukot näyttävät jo perääntyvän Mykolajevin kaupungin suunnalla.

Keskiviikkona selvästi ärtynyt Putin piti televisioidun puheen, jossa hän olennaisesti ilmoitti, että Venäjällä olisi edessä 'sisäinen puhdistus' ja jo samana päivänä hän oli pidätyttänyt hänen henkilökohtaisena henkivartiokaartinaan toimivan kansalliskaartin varajohtajan. Voi olla että juuri nyt on ratkaisevat hetket, sillä kaikki nämä: heikosti etenevä sota ja mahdolliset puhdistustoimenpiteet voivat aiheuttaa myös vastareaktion, joka päättyy Putinin vallan loppumiseen.

Näidenkään uutisten keskellä en tiedä, uskallanko olla toiveikas. Farao ei nimittäin vastannut Moosekselle myöntävästi, vaan paadutti sydämensä ja nöyrtyi vasta kymmenen vitsauksen jälkeen. Ja kymmenes vitsaus tunnetusti tappoi kaikki Egyptin esikoiset. Mariupolia piiritetään, eivätkä venäläiset ensimmäiseen viikkoon päästäneet edes ruokakuljetuksia kaupunkiin. Toisaalta nälkä ja lyijy vaanivat myös niitä vielä 100 000 venäläistä nuorukaista, jotka Putin on valheillaan Ukrainaan lähettänyt.

Mitä voin sanoa? 

Mitä voin rukoilla? 

'Farao! Päästä Jumalan kansa vapaaksi!' 

'Herra, armahda meitä syntisiä!'