Mitä on pyhä?

 

Haloilmiö on vanhimpia tunnettuja pyhyyden symboleita.

Kirjoitin edellisessä tekstissäni, miten moderni maailmankuva vaikeuttaa Raamatun ja kristinuskon sisällön ymmärtämistä. Olen siitä lähtien halunnut kirjoittaa tekstilleni jatko-osan aiheesta "pyhyys". 

Pyhyydestä on kuitenkin hieman hankala kirjoittaa. Yksi syy löytynee meitä ympäröivästä sekulaarista kulttuurista, joka rajaa "pyhyyden" uskonnon harjoittamisen piiriin, eikä siksi halua puhua siitä. Kun pyhästä ei julkisesti puhuta, ei myöskään ole tullut altistuneeksi sellaiselle kielelle, jolla pyhästä olisi sopivaa julkisesti puhua. Toisaalta, kun kulttuuri on näin rajannut pyhän pois julkisesta tilasta, on pyhästä samalla tullut myös uskontoa harjoittavien ymmärryksessä yhä enemmän synonyymi uskonnolliselle kokemukselle, jonka luonteeseen kuuluu "sanoin kuvaamattomuus".  

"Pyhä" ja "pyhyys" ymmärretään siis nykyään ensisijaisesti uskonolliseksi tunteeksi tai kokemukseksi. Puhutaan pyhän kokemisesta, tai Rudolf Otton sanoin "numeenisen" tunteesta. Sitten on olemassa sellaisia ihmisiä, kuten vaikka kosmologi Kari Enqvist, jotka eivät kertomansa mukaan koe mitään tällaisia pyhyyden aistimuksia. Niinpä he voivat verrata pyhyydestä puhumista, kuin yrittäisi kuvailla punaisen ja vihreän värin eroa värisokealle. He eivät vain yksinkertaisesti "aisti" pyhää. Mutta tarkoittaako tämä, että he eivät pitäisi mitään pyhänä? Eihän se että pitää jotain asiaa pyhänä vaadi sitä, että myös kokee sen pyhäksi. Ja jos hieman katsomme "numeenisen" käsitteen historiaa, niin huomaamme että Otton esittelemä uskonnonfilosofinen käsite on niinkin nuori kuin vuodelta 1917 ja ennen tätä pyhyydellä on ymmärrettiin olevan paljon muitakin merkityksiä, kuin vain tunnetilaa.

Mitä pyhyys sitten on, jos se ei ole tunne? Kaikkein yksinkertaisimmillaan "pyhä" tarkoittaa "erotettua" tai "erilleen asetettua". Kun sanotaan, että jokin asia on pyhitetty, se tarkoittaa että se on varattu/asetettu erilleen/erotettu jotain tiettyä hyvää tarkoitusta varten. Vastaavasti "pyhän" vastakohta, eli "epäpyhä" tarkoittaa jotain tällaisiin hyviin käyttötarkoituksiin kelpaamatonta. Kun asiaa tarkastelee tältä kantilta, niin on itseasiassa paljon asioita, jotka ihmiset ovat joko yksin tai yhdessä "pyhittäneet" ja joita he käyttäytymisellään kohtelevat pyhinä. Otan seuraavaksi muutaman esimerkin.

Pyhät vaatteet

Yhkä yksinkertaisin ja selkein esimerkki siitä mitä "pyhä" tarkoittaa, ja mikä ihmisen suhde "pyhään" on, on "pyhäpuku". Sitä kutsutaan pyhäpuvuksi, koska sitä käytetään pyhänä, mutta se kätkee sisälleen myös sen merkityksen, että kyseinen vaate on varattu "pyhäkäyttöön". Pyhävaatteita pidetään vain tarkasti harkiten, jotta se pysyisi hyvänä eikä kuluisi liian arkipäiväisessä käytössä. Sitä myös pyritään säilyttämään erillään, joko parhaalla paikalla, tai parhaiten säilöttynä.

"Pyhän" ja "epäpyhän" käsitteitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa käsitteisiin "puhdas" ja "saastainen", sillä pyhävaate voi olla likainen, mutta siitä hyvinkin voi puhdistamisen jälkeen saada vielä pyhäkäyttöön kelpaavan vaatteen. Sen sijaan ryysyistä ei millään puhdistusmenetelmillä saa aikaan pyhävaatetta

Pyhät esineet

Vaatteiden lisäksi myös esineet voivat olla pyhiä. Pyhistä esineistä tulee ehkä ensimmäisenä mieleen reliikit ja pyhäinjäännökset, mutta paljon "tavallisempia" pyhiä esineitä ovat esimerkiksi kirkon ehtoollisastiat, tai ristisaaton ristit. Nämä "tavalliset" pyhät esineet osoittavat myös paremmin pyhän oikean merkityksen. Ei ehtoollisastia ole siksi pyhä, että se on valmistettu jotenkin erityisesti, vaan siksi että se on varattu ehtollisastiaksi. Samoin meillä voi olla itsellämme keittiössämme arkiastioita ja parempia juhla-astioita. Juhla-astiat ovat parempia, koska olemme varanneet paremmat astiat juhlakäyttöön ja samalla tavalla ehtoollisastiat on paremmin tehtyjä siksi, että "pyhään käyttöön" on haluttu varata laadukkaimmat astiat.

Pyhäinjäännökset

Eugen Shaumanin verinen paita, esillä Suomen Kansallismuseossa.

Reliikit ja pyhäinjäännökset eroavat "tavallisista" pyhistä esineistä siinä, että siinä missä juhla-astiaston voi valita suhteellisen vapaasti (mitä nyt muotivirtaukset ja ryhmäpaine vaikuttavat), niin pyhäinjäännökset syntyvät. Ne ovat jotain, jota aikaisemmista Jumalan palvelijoista on jäänyt jälkeen ja me heidän jälkeensä tulleet voimme vain valita säilyttää nuo muistot. Esimerkiksi Pyhän Cuthbertin ruumiista tuli pyhäinjäännös, kun sen havaittiin 11 vuotta hänen kuolemansa jälkeen olevan yhä turmeltumaton.

Pyhät paikat ja pyhiinvaellus

Jeesuksen syntymäkirkko Beetlehemissä.

Sen lisäksi että vaatteita ja esineitä voidaan varata jotain tiettyä käyttötarkoitusta varten, myös tiloja voidaan tällä tavalla "pyhittää". Myös kirkot pyhitetään sillä, että ne varataan jumalanpalveluskäyttöön, joskin hieman eri rituaalilla, kuin millä työhuone varataan työntekoa varten tai makuuhuone nukkumista varten. Ja samoin kuin pyhäinjäännösten kohdalla, myös monet paikat voivat tulla pyhiksi sillä, että paikalla tapahtui jotain merkittävää ja muistamisen arvoista.

Pyhiinvaellus taas on matka, joka tehdään jotta päästäisiin johonkin pyhään paikkaan. Silloin koko matkan tarkoitus on muistuttaa siitä tarkoituksesta tai muistosta, jota varten paikkaa pidetään pyhänä.

Pyhät symboolit

Myös symbolit voivat olla pyhiä. Sanan "symbooli" alkuperäinen merkitys on 'merkitysten yhdistyminen'. Symboli syntyy, kun kaksi tai useampi merkitys tuodaan kulttuurissa yhteen niin, että ne yhdistyvät. Pääkallolippu symboloi aikoinaan myrkkyä, koska sitä käytettiin varoittamaan myrkyllisistä aineista. Nykyään se symboloi enemmän merirosvoja, koska populaarikulttuurissa merirosvojen yleisesti käyttämään mustaan lippuun yhdistettiin "jolly-roger" pääkallo ja resiluut - kuvio. Kruunu taas symboloi kuningasta (tai oikeammin monarkkeja), koska vain monarkki on saanut käyttää kruunua suvereniteetin merkkinä.

Kulttuurin sisältämistä eri symbooleista ja merkityksistä syntyy kulttuurinen viitekehys ja perinteisesti juuri uskonnot ja myytit ovat tarjonneet kulttuureille niiden rikkaimmat viitekehykset. Symbooleista tulee pyhiä silloin, kun ne yhdistyvät pyhinä pidettyihin asioihin. Niinpä esimerkiksi Rooman valtakunnan raaimmasta kidutusvälineestä rististä, on tullut maailman laajimmalle levinnyt uskonnollinen symboli, koska Jeesus Nasaretilaisen ristiinnaulitsemisessa se yhdistyi kristinuskon suurimpaan mysteeriin: Kristuksen Inkarnaatioon.

Sekulaari pyhä.

Kuten jo esimerkilläni pyhävaatteista ja pyhäinjäännöksistä pyrin kuvaamaan, on pyhän käsite yhä läsnä myös sekulaarissa elämässä, mutta sitä ei vain osata sanoittaa pyhän käsitteellä. Ja koska asioita ei osata sanoittaa pyhän käsitteellä, eivät ihmiset myöskään tunnu kunnolla ymmärtävän, mitä heidän ympärillään tapahtuu. Otan tästä pari esimerkkiä.

Sekuularit pyhät esineet

Helsingin Jalkapalloklubin kannattajia matkalla kotiotteluun.

Esimerkkinä "pyhistä sekulaareista esineistä" muistuu mieleeni syksyn 2022 Stadin Derby [HS][YLE], jonka yhteydessä poliisi varautui mellakkaan. Poliisi tiedotti jo etukäteen, että heillä oli perusteltua syytä epäillä, että ottelussa tulisi tapahtumaan kannattajien välinen provokaatio ja poliisi oli siksi varustautunut mellakkavarustein turvaamaan järjestystä. Tapahtumat olivat lähteneet vyörymään edellisellä viikolla, kun HJK:n fanikerhon kerhohuoneelle oli murtauduttu, ja mm. kerhon yksi kannatuslakana oli varastettu. Poliisi epäili, että teon takana saattaisi olla kilpailevaan fanikerhoon kytköksissä olevat tahot, ja että kannatuslakanaa saatettaisiin käyttää provokaatioon paikallisottelun aikana. HJK:n kannattajat olivat taas valmistautuneet koko viikon siihen, että kannattajalakana saattaisi ilmestyä vastapäiseen päätyyn derbyssä ja varoitelleet HIFK:n kannattajia pitkin viikkoa tällaisen provokaation seurauksista.

Ja niinhän siinä kävi se, mihin kaikki olivat valmistautuneet. HJK:n kannattajat olivat läpi ensimmäisen puoliajan kannatushuudoissaan syyttäneet HIFK:n kannattajia varkaiksi ja varoitelleet tekemästä mitään tyhmää. Mutta niin vain kesken ensimmäisen puoliajan HJK:n varastettu lakana ilmestyi HIFK:n kannattajapäätyyn ja HIFK:n kannattajat sytyttivät sen suurieleisesti tuleen. Tämä sai HJK:n kannattajat juoksemaan kentälle ja keskeyttämään ottelun seitsemäksi minuutiksi.

Kun Helsingin Sanomat seuraavana päivänä raportoi tapahtuneesta, niin uutiseen liitetyssä toimittajan kommentissa kirjoitettiin: "Tavallisen jalkapallofanin silmissä maanantaina nähty tempaus ja siitä hermostuminen näyttää aivan lapselliselta sekoilulta." Minun on pakko olla eri mieltä. Sen sijaan omaan korvaani "lapselliselta" kuulostaa tämä toimittajan analyysi. Kommentti edustaa selkeästi nykyaikaista sekulaaria ymmärrystä, jossa kannattajalakana on vain pala kangasta ja kerhotila on tila siinä missä mikä tahansa unohdettu varastokoppi. Ja että kerhotilaan murtautumisessa on kyse vain lukon rikkomisesta ja pois viedyn tavaran rahallisesta arvosta. Tämän analyysin naiivius paljastuu ihan pintapuolisella tarkastelulla, jos vain ymmärtää katsoa asiaa "pyhän" näkökulmasta.

Mikä ensinnäkin on kannattajakerho? Se on ryhmä ihmisiä, jotka ovat tulleet yhteen jotain tiettyä tarkoitusta varten: kannattamaan suosikkijoukkuettaan. He ovat myös erottaneet merkittävän osan omasta vapaa-ajastaan suosikkijoukkueensa kannattamiseen heidän otteluissaan. Jos henkilö on joskus käynyt kerhohuoneella, hän on erottanut vapaa-aikaansa myös varsinaisten pelien ulkopuolella. Hän siis käyttäytyy joukkuettaan ja kannattajakerhoaan kohtaan kuin ne olisivat pyhiä. 

Entäs kerhohuone? Se on tila, jonka nämä kannattat ovat varanneet kannatustoimintaansa varten. Se on heidän kerhotilasta. Suomen laki suojelee "kotirauhaa", mutta se ei suinkaan synnytä sitä, vaan laki on tehty suojelemaan sitä luonnollista rauhan tunnetta, jota ihminen luontaisesti tuntee omassa kodissaan. Ja samalla tavalla kuin murtautuminen ihmisen kotiin rikkoo lain tunnustamaa kotirauhaa, rikkoo kerhon kerhotilaan murtautuminen sitä "rauhaa", jota kerholaiset normaalisti omalla kerhohuoneellan kokevat.

Mikä on kannattajalakana? Kannattajat ovat valinneet kankaan ja ne kannatussanat, joilla he haluavat ilmaista luottamusta kannattamaansa joukkuetta kohtaan. He ovat siis varanneet tuon kankaan käytettäväksi seuransa kannattamiseen.

Kun asian jäsentään näin, ei HJK:n kannattajien reaktion pitäisi enää kuulostaa "lapselliselta". Jos kuulisimme vastaavanlaisen kertomuksen jonkin pienen alkuperäiskansan keskuudesta, ymmärtäisimme heti mistä on kysymys. Jos nyt kuvitteellisen "Karhuheimon" jäsenet menevät salaa "Hirviheimon" maille, murtautuvat heidän juhlasaliinsa, varastavat sieltä suuret hirvensarvet, ja kesken seuraavan yhteisen juhlan alkavat polttamaan niitä, niin kukaan ei kutsuisi "Hirviheimon" jäseniä "lapsellisiksi", jos juhlissa syntyisi tappelu. Mutta koska me elämme sekulaarissa kulttuurissa, joka esittää ettei "pyhiä" asioita ole olemassa, niin me kutsumme lapsellisiksi ihmistä, joka loukkaantuvat siitä, että heitä loukataan verisesti.

Ehkäpä tämän sekulaarin kulttuurin tyhjyyttä kuvaakin parhaiten se, että ainut mitä se osaa tarjota ihmisille lohduksi pyhänhäväistyksen edessä, on kehoittaa heitä luopumaan kaikesta heille pyhästä.

Sekulaarit pyhät symboolit

Silloinen pääministerimme Sanna Marin Kesärannan tiedotuspisteellä.

Toinen vähintään yhtä mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten myös symbolit voivat olla pyhiä sekulaarissakin tilassa, on saman vuoden 2022 elokuussa noussut "Kesäratakohu". Nyt kun Sanna Marin ei ole enää pääministeri, (eikä enää kansanedustajakaan) lienee jo turvallista kommentoida tätä tapahtumaa. Kohun keskiössä oli silloisen pääministerin vapaa-ajalla järjestämistä jatkobileista levinneet kuvat, joissa kaksi pääministerin virka-asunnolleen kutsumaa vierasta poseerasivat... epäasiallisesti pääministerin tiedotuspisteellä. Se mikä itselläni tästä seuranneessa kohussa pisti silmään oli se, miten suurta ja äänekästä närkästys oli, mutta miten vaikeaa närkästymisen syistä oli puhua. Tästä taas seurasi se, että närkästyminen näyttäytyi ylimitoitelta suhteutettuna niihin syihin, mitä närkästymiselle kyettiin antamaan. Kyseessähän oli vain kuva, ja kyltti oli vain kyltti. Tässäkin meitä auttaa, jos katsomme asiaa pyhän käsitteen ja symboolien kautta. 

Mikä oli se paikka, jolta kyseinen kuva oli otettu? Mikä oli se kyltti, jota vieraat pitivät käsissään? Entä mitä tarkoitusta ne palvelivat? Kyseessä oli tiedotuspiste, josta käsin Suomen pääministeri oli viimeiset kaksi koronavuotta ollut etäyhteydessä niin tiedotusvälineisiin, suoraan meihin kansalaisiin, kuin kaikkien muiden maiden päättäjiin lukuisissa etäkokouksissa, jotka oli koronan vuoksi järjestetty etänä. Se oli siis paikka, josta käsin meidän pääministerimme oli meihin yhteydessä ja oli näin varattu edustamaan meille meidän pääministeriämme. Mutta se oli myös paikka, josta pääministerimme edusti Suomea - eli kaikkia meitä - ulkomaille. Se kyltti, jota nämä vieraat pitelivät käsissään, oli varattu sitä varten, että siitä ulkomaiden edustajat tunnistaisivat pääministerimme edustavan meitä. 

Kun pääministerin asema yhdistyy hänen tiedotuspisteeseensä, tuosta tiedotuspisteestä tulee samalla pääministerin symboli. Ja kun Suomen edustaja kansainvälisessä kokouksessa on merkitty "Finland"-kyltillä, tuosta kyltistä tulee Suomen valtion symbooli siinä tilaisuudessa. Tuo "Finland"-kyltti ja tuo tiedotuspiste olivat siis toiminnallisuudeltaan pyhiä symbooleita. Mutta nyt ne oli häpäisty, koska tämän kohun jälkeen niiden merkitys ei yhdisty enää Pääministerin virkaan eikä Suomen Valtioon, vaan kahden naisen humalaiseen irstailuun. Nyt kun nuo kuvat olivat julki, pystyisikö kukaan enää katsomaan tuota tiedostuspistettä ja tuota "Finland"-kylttiä ajattelematta tuota kuvaa?

Elämme sekulaarissa kulttuurissa, joka kammoksuu ajatusta, että jokin esine voisi olla "pyhä", mutta juuri siitä syystä tämä kulttuuri ei osaa myöskään puhua siitä miten tuota yhteistä pyhää on loukattu.

Kun ennen muinoin pyhiä paikkoja häpäistiin (kuten voimme esimerkiksi apokryfisistä Makkabealaiskirjeistä lukea tapahtuneen Israelissa Makkabealaiskapinan aikana), niin nuo pyhät paikat piti jotenkin puhdistaa. Meitä sekulaarissa ajassa eläviä ihmisiä saattaa huvittaa, että miten vasikan veren vihvominen oikein puhdistaa alttarin kivet siitä häpeästä, jonka sian uhraaminen Zeukselle noiden kivien päällä aiheutti. Mutta ei meillä silti ole aavistustakaan, mikä kykenisi poistamaan mielleyhtymän kahdesta yläosattomasta suutelevasta naisesta ja tuosta "Finland"-kyltistä.

 

Kuvat: 

Halo: Mary Zuar, CC BY-SA 4.0, via Wikimedia Commons, Muokattu

Pyhät vaatteet:Incal, CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons

Pyhät esineet: Göteborgs stadsmuseum, CC BY 2.5, via Wikimedia Commons

Pyhäinjäännös: JIP, CC BY-SA 4.0, via Wikimedia Commons

Pyhä paikka: Neil Ward, CC BY 2.0, via Wikimedia Commons

Klubi: Joonas Salo: https://hs.mediadelivery.fi/img/468/f59aad64c29849cbafb883d145ec7f7f.jpg

Sanna Marin: Laura Kotila: https://www.thesun.co.uk/wp-content/uploads/2022/08/NINTCHDBPICT000755432553.jpg?strip=all&w=884