 |
| Milloin on juhlan aika? |
Ajattelin vielä tähän vuoden lopuksi kirjoittaa vielä muutaman ajatuksen kalenterista ja juhla-ajoista.
Olemme kotisin Lapista, ja olemme perheen kanssa perinteisesti matkustaneet jouluksi pohjoiseen. Tänä vuonna vietimme kuitenkin joulun Helsingissä ja niinpä jouduimme myös järjestämään itse kaiken joulunviettoon tarvittavan. Joulukuusen hain tyttäreni kanssa jo edellisenä viikonloppuna ja joululeivonnaisia on tehty ja pakastettu pitkin joulukuuta. Mutta kaikista esivalmisteluista huolimatta aatonaatto meni kokonaan valmisteluissa. Loppupäivästä mieleeni nousi mm. Raamatun pääsiäiskertomuksissa esiintyvä termi 'sapatin valmistuspäivä'. Sapattihan merkitsi Vanhassa Testamentissa pyhäpäivää, ja viikkosapatin lisäksi myös kaikkia muita vuoden juhlapyhiä kutsuttiin sapateiksi. Sapattina ei saanut tehdä työtä, joten mm. kaikki sapatin ruuat piti valmistaa jo edellisenä päivänä, eli 'sapatin valmistuspäivänä'. Tämä vei ajatukseni laajemminkin kalenteireihin ja juhla-aikoihin.
Sapatti
Ensimmäinen ajatus liittyi sapatin alkuun. Juutalaisessa ajattelussa päivä päättyi auringonlaskuun, jolloin uusi päivä alkaa aina illasta. Niinpä esimerkiksi viikkosapatti, eli lauantai, alkoi jo perjantai-iltana Auringon laskiessa, ja päättyi lauantai-iltana. Tästä seuraa sellainen mielenkiintoinen viikkorytmi, että sapatin valmistelut piti saada päätökseen jo perjantaina ennen auringonlaskua. Tästä vanhasta päivärytmistä on Suomessa pienenä jäänteenä säilynyt kirkonkellojen kokouskutsu, joka soitetaan lauantaisin klo 18. Joskus aikaisemmin saattoi maalla olla hartaimmissa taloissa tapana päättää lauantain työt ehdottomasti ennen klo 18.
Vaikka tällainen päivärytmi, jossa päivä päättyy iltaan, saattaa kuulostaa äkkiseltään aika vieraalta, niin siinä on minusta ainakin yksi hieno piirre: sapatti nimittäin alkaa silloin aina levolla. Kun sapatti kerran alkaa illalla, jolloin myös työnteon on loputtava, niin ihminen saa aloittaa sapattinsa aina lepäämällä. Kuinka monesti olemme itse huomanneet juhlavalmistelujen venyneen yöhön asti ja joutuneet sitten heräämään aamulla väsyneinä juhlaan? Tai kuinka monta lauantai-iltaa on venynyt jossakin touhussa niin että nukkumaan on päässyt vasta keskiyön jälkeen? Tällöin lepopäivä jää helposti todelliseksi lepopäiväksi, kun joudumme nukkumaan väsymystämme pois. Kuinka hienoa olisikaan, jos olisi *pakko* lopettaa työnteko jo lauantaina klo 18 jälkeen ja sitten saisi rauhassa levätä yhden yön? Kuinka paljon helpompaa olisi nousta myös sunnuntaina Herramme ylösnousemuksen päivään (niin kuin venäläiset sunnuntaita kutsuvat), jos ei sallisi itsensä enää häärätä klo 18 jälkeen? Ja koska sapatti loppuisi jo sunnuntaina klo 18, niin loppuillan olisi sitten vielä vapaa järjestelemään ja suunnittelemaan seuraavan viikon asioita. Siihen lienee kyllä melko pitkä matka, kun nämä blogikirjoitukset syntyvät yleensä öisin klo 23 ja 01 välillä.
Joulu
Tämä sama sapatin alkamisaika tuli mieleeni myös Joulun viettämisessä ja siitä, milloin Joulu oikeastaan on? Ulkomaisista jouluelokuvista olemme varmasti oppineet, että englanninkielisissä maissa Joulupukki tuo lahjat jouluyönä lasten nukkuessa, ja he löytävät ne vasta aamulla herätessään. Meillä Suomessa taas on ollut tapana, että Joulupukki tuo lahjat jo aattoiltana. Tästä on saattanut joskus herätä kysymys, että jaammeko me lahjat jotenkin liian aikaisin, kun teemme sen ennen vuorokauden vaihtumista varsinaiseksi Joulupäiväksi? Onko väärin jakaa lahjoja jo aattona?
Tähän kysymystä kannattaa pohtia siltä kantilta, että mitä me oikeastaan juhlimme. Mehän vietämme Joulua Jeesuksen syntymän juhlana ja jaamme toisillemme lahjoja muistuttaaksemme, että Jeesus itse seimen lapsena oli Jumalan lahja koko maailmalle. Ja koska Jeesus syntyi juuri yöllä, niin silloin juuri tämä Jouluaaton ja Joulupäivän välinen Jouluyö on se varsinainen Joulun juhla-aika. Ja koska tuo varsinainen juhla-aika on Jouluyö, niin lahjojen jakaminen milloin tahansa tuona yönä iltakuuden ja aamukuuden välillä mahtuvat varmasti ilman ongelmia kristillisen perinteeseen. Me vain helposti jumiudumme miettimään päivämääriä, emmekä juhla-aikoja.
Kirkkovuosi
Kolmas ajatus oli oikeastaan mielessäni jo ensimmäisenä Adventtina, jota en ehtinyt heti joulukiireiden vuoksi kirjoittamaan ylös,ja se on ajatus kirkkovuodesta. Nimittäin samoin kuin sapatti tai Jouluyö ei juhla-aikana satu nätisti meidän kalenterimme päiviin, vaan ne jakautuvat kahden vuorokauden ajalle, niin ei myöskään kristillinen vuosijuhlakalenteri satu täysin nätisti yksiin tämän käyttämme maallisen kalenterimme vuosien kanssa. Kirkkovuosi alkaa nimittäin ensimmäisestä Adventtisunnuntaista ja päättyy Tuomiosunnuntaihin. Nyt joku saattaa hämmentyä, että hetkinen, eikös meidän kalenterimme ole kristillinen kalenteri? Jesuiittamunkkien kehittämä ja paavi Gregorius XIII:n hyväksymä gregoriaaninen kalenteri, joka laskee vuosia Jeesus Nasaretilaisen syntymästä (joskin siinä on luultavasti muutaman vuoden heitto), ja jonka mukaan elämme nyt 'armon vuotta' 2021: voiko kalenteri olla enää tämän kristillisempi?
Asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen. Nimittäin, vaikka kalenterin vuodet lasketaankin Jeesuksen syntymävuodesta, ja vaikka tätä aikaa kutsutaan 'armon vuodeksi', niin kalenteri itsessään: kuukausien nimet ja päivien lukumäärät, perustuu roomalaisten juliaaniseen kalenteriin, jonka otti käyttöön itse Julius Ceasar. Se on siis pohjimmiltaan maallinen kalenteri, jonka mukaan kristityt ovat päättäneet ajoittaa omat juhlansa. Mutta se että gregoriaanisen kalenterin vuosi alkaa (noin) 10 päivää talvipäivän seisauksen jälkeen ei tarkoita, että kristittyjen juhlakalenteri alkaisi 1.1. Eikä kristittyjen juhlakalenteri noudata puhtaasti myöskään päivämääriä, vaan lähes kaikki tärkeimmistä juhlista ovat itseasiassa viikonpäiväsidonnaisia: vain Joulu, Marianpäivä ja eri pyhimysten muistojuhlat ovat päivämääräperusteisia. Adventit, Pääsiäisen juhlat Laskiaisesta Helluntaihin, Tuomiosunnuntai sekä monet muut juhlat on aina samalla viikonpäivällä, jolloi niiden päivämäärät vaihtelevat vuosittain.
Tästä perinteisteisestä kristillisen kirkon juhlakalenterista on muutama tärkeä havainto. Ensimmäinen on se, että siinä missä tämä maallinen kalenteri päättyy samaan hetkeen, josta seruaavan vuosi alkaa, niin kirkkokalenteri lopun (Tuomiosunnuntain) ja uuden kirrkovuoden alun (1. Adventti) väliin mahtuu yksi arkiviikko. Eli vuoden loppua ja vuoden alkua ei juhlita samalla kertaa, vaan kirkkovuoden lopulle on oma juhlansa, joka on viikon erillään seuraavan kirkkovuoden alkamisen juhlasta. Tämä kuvaa perustavanlaatuista eroa aikakäsityksessä. Siinä missä sekulaari vuosikalenteri on syklinen, eli siinä on vain yksi uuden kierroksen alkamista kuvaava juhla, niin kirkkokalenterissa on selkeä alku ja selkeä loppu, jotka on erotettu toisistaan. Kun järjestämme Uudenvuoden vastaanottajaisia, niin on aina pieni kysymysmerkki, että pitäisikö silloin enemmän katsoa menneeseen vuoteen, vai tulevaan vuoteen. Sen sijaan kirkkokalenterissa on ensin juhla päättyvälle vuodelle ja sen jälkeen juhla uudelle kirkkovuodelle. Niinpä vaikka kristillinen kirkkokalenteri toistuukin vuosittain, niin sen sisään on rakennettu kristillinen aikakäsitys, jossa on sekä selvä alku, että selvä (lopullinen) päämäärän.
Mikä sitten on tämä Adventti, josta kristillinen kirkkovuosi alkaa? Adventti tarkoittaa saapumista, joka merkitsee paitsi Kristuksen saapumisessa, niin myös Kristuksen saapumisen odotusta. Adventit edeltävät Joulua, jota me juhlimme Jeesuksen syntymän muistoksi, ja samoin jokaisen kristityn uskonvaellus alkaa Kristuksen saapumisella hänen elämäänsä, sekä sitä edeltänyt Kristuksen etsintä.
Kirkkovuosi jatkuu kohti Pääsiäistä, joka muistuttaa meitä Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemista, sekä niiden lupaamasta syntien sovituksesta ja iankaikkisesta elämästä. 40 päivää Pääsiäisestä vietettävä Helatorstai muistuttaa Jeesuksen Taivaaseenastumisesta ja siitä kymmenen päivän päästä vietettävä Helluntai Pyhän Hengen vuodatuksesta ja Jumalan Valtakunnan todellisuudesta tässä maailmassa.
Kirkkovuosi jatkuu kohti loppuaan, Tuomiosunnuntaita, joka edustaa paitsi elämän ja historian loppua, niin myös niiden lopullista päämäärää: Kristuksen paruusiaa ja Jumalan Valtakuntaa. Jumalan Valtakunta ja Jumalan vanhurskas tuomio on viimeinen päämäärä, jota kohti kaikki tässä ajassa omalla syklisellä tahdillaan vaeltavat. Ja tuota Jumalan Valtakunnan todellisuutta jokainen kristitty on kutsuttu elämään todeksi jo tässä ajassa.
Siunattua Armon Vuotta 2022 kaikille blogini lukijoille!
Kuvituskuva: Aldaron — Aldaron, a.k.a. Aldaron, CC BY-SA 2.0 <https://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.0>, via Wikimedia Commons
