Pitkien hiusten ongelma

Miten ihmiskuva vaikuttaa Raamatun tulkintaan? 

Raamattu on Jumalan sanaa. Mutta Raamatun lukemisessa ja ymmärtämisessä on sellainen vaikeus, että tuo Jumalan sana ei ole alunperin puhuttu meille. Tästä seuraa Raamatun tulkintaan ongelma, jota tässä tekstissäni kutsun 'Pitkien hiusten ongelmaksi'. Olen lainannut nimitykseni Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korintolaisille, jossa Paavali kirjoittaa (1. Kor 11:14-15):

Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi, mutta naiselle kunniaksi. 

Tämä kyseinen Raamatunkohta saattaa herättää syystäkin nykylukijassa hämmennystä, koska suoraan sanottuna eihän meillä ole hajuakaan, mistä Paavali puhuu.  Luultavasti ainoa lähdeviite jonka nykylukija tällaiselle ajatukselle miesten pitkistä hiuksista voi antaa, on juurikin tämä Paavalin toteamus. Mutta Paavali ei selvästikkään tässä kohdassa julista jotain uutta ajatusta, jossa hänet pitäisi ottaa auktoriteettina, vaan hän selvästi viittaa niin kutsuttuun tunnetun tiedon auktoriteettiin. Mikä tämä yleisesti tunnettu tosiasia miesten hiusten pituuden häpeällisyydestä sitten oli?

Taustalla on kreikkalaisen lääketieteen ihmiskäsitys ja sen ymmärrys elinvoimasta. Elinvoima, kuten nimikin kuvaa, oli elävän olennon voima tuottaa uutta elämää, eli kasvaa. Niinpä esimerkiksi suurikokoisilla ja vahvoilla ihmisillä oli suuri elinvoima, koska he olivat kasvaneet suuriksi. Myös pitkät ja tuuheat hiukset tarvitsivat suuren elinvoiman. Mutta kaikkein tärkein elinvoiman 'käyttökohde' oli kuitenkin jälkeläiset ja juuri tähän linkittyy käsitys siitä, että pitkät hiukset ovat kunniaksi naiselle, mutta häpeäksi miehelle. 

Jo Pythagoraan muotoileman antiikin kreikan käsityksen mukaan 'miehen siemen' sisältää jo valmiiksi muotoutuneita, mutta erittäin pieniä ihmisiä: homonculeja, jotka sitten alkavat kasvamaan päästyää äidin kohtuun. Koska naisen ymmärrettiin tarjoavan kasvualustan mieheltä saamalleen siemenelle, olivat pitkät ja tuuheat hiukset merkki vahvasta elinvoimasta, joka lupaisi myös kasvavalle sikiölle vahvan elinvoiman. Niinpä pitkät ja tuuheat hiukset olivat naiselle kunniaksi. Sen sijaan, koska miehen ymmärrettiin tuottavan (tai ainakin elättävän) sisällään näitä jo valmiita pikkuihmisiä, oli kreikkalaisten ymmärrys, että nämä pikkuihmiset kilpailivat miehen elinvoimasta hänen hiustensa kanssa. Oli häpeällistä, jos mies vapaaehtoisesti tuhlasi elinvoimansa ja viriiliytensä pitämällä pitkiä hiuksia.

Nyt joku lukija saattaa protestoida, että ihan saman verranhan hiukset kasvavat riippumatta siitä pidetäänkö hiukset pitkinä vai lyhyinä. Näin asia toki on, mutta kreikkalaiset eivät ymmärtäneet asioita samalla tavalla kuin me. Aristoteles, joka formuloi ensimmäiset kattavat kuvaukset fysiikasta, kirjoitti  mm. liikkeestä, että jotta jokin voi liikkua, niin tarvitaan jatkuva voima tuon liikkeen aikaansaamiseksi. Me Newtonin jäkeisessä ajassa elävät toki ymmärrämme, että eihän liike vaadi voimaa, vaan liiketilan muuttaminen, mutta samalla tavalla kreikkalaiset ajattelivat hiuksista: niiden pitkinä pitäminen vaatii elinvoimaa.

Eli karrikoidusti Paavali sanoo korintolaisille, että koska me kaikki tiedämme pitkähiuksisten miesten olevan impotentteja, niin pitäkää nyt hyvät miehet hiuksenne lyhyinä!

Mutta mitä tästä Paavalin lausumasta pitäisi ajatella nyt, kun tiedämme etteivät pitkät hiukset aiheuta impotenssia sen enempää kuin lyhyetkään hiukset? Onko Paavalin opetus hiusten pitämisestä ja naisten pään peittämisestä edelleen voimassa, vaikka hän on käyttänyt tukenaan väitteitä, jotka eivät enää nykytietämyksen valossa pidä paikkaansa? Vai aiheuttavatko pitkät hiukset sittenkin vastoin nykytietämystä impotenssia, ja kunhan tiede vain tarpeeksi kehittyy, tämä apostolinen totuus tullaan vielä havaitsemaan? Vai onko Jumala näiden nyky-ymmärryksen valossa virheellisten näkemusten valossa saanut kuitenkin paljastettua ihmisille totuuksia, jotka ovat niiden taustalla olevaa maailmankuvaa syvempiä? 

Näihin ja muihin vastaaviin kysymyksiin ei ole helppoja eikä yksinkertaisia vastauksia vaan ne haastavat jokaisen Raamatun lukijan yhä uudestaan painimaan niin tekstin, kuin myös omien ennakko-oletustensa kanssa.

Kun sanat eivät riitä

Naamiot on riisuttu

Olen jo yli kuukauden ajan halunnut kirjoittaa uuden tekstin. Mutta minulta puuttuvat sanat. Olen ollut sanaton jo pitkään.

Miten olisin voinut sanoittaa epäuskoani seuratessani Venäjän asevoimien sotaharjoituksia Ukrainan rajoilla ja Putinin koventunutta retoriikkaa helmikuun alussa. Ei kai Putin voi tosissaan luulla, että hänen 'turvatakuisiinsa' voitaisiinsa suostua? Mutta vaihtoehto vaikutti vielä epätodennäköisemmältä: ei kai hän nyt voi tässä tilanteessa tehdä mahdottomia vaatimuksia? Yleensä niitä esitetään, kun halutaan 'Casus belli', oikeutus sodalle. Ja ei kai Putin mitenkään voi tässä tilanteessa haluta sotaa? Siis avointa sotaa Ukrainan kanssa? Ei ollut sanoja kuvaamaan, miten mielettömältä koko ajatus tuntui. Mitä tässä tilanteessa pystyi edes rukoilemaan? 'Herra, varjele Ukrainan kansaa'. 

Miten sanoittaisin pelkoani niinä kahtena ensimmäisenä vuorokautena, kun Venäjän joukot viimein aloittivat hyökkäyksen? Strategisten pommitusten jälkeen venäjän joukot ylittivät rajan peräti kahdeksasta suunnasta tarkoituksenaan sitoa Ukrainan itärintamalle komennettu armeija asemiinsa, jotta se ei kykenisi estämään peräti neljän eri osaston kilpajuoksua Kiovaan.  Yksi armeija Dnepre-joen länsipuolta Chernobylin suunnalta, toinen joen länsipuolelta Chernivin suunnalta ja kolmas osasto kaukaa Sumyn suunnalta. Neljännen osaston piti saapua suoraan ilmateitse Pihkovasta: 76. divisioonan Kaartin desantit yrittivät laskeutua Hostomelin lentokentälle. Tavoitteena oli saavuttaa Kiovan hallintokorttelit ennen kuin Ukrainan armeija ehtii pääkaupungin suojaksi, eliminoida maan siviili- ja sotilasjohto ja asettaa maan johtoon Putinille alamainen nukkehallitus. Tavoitteena oli 'katkaista käärmeeltä pää', ennen kuin Ukraina ehtii edes puolustautua. Mitä minä nyt voisin rukoillla? 'Herra, varjele Ukrainaa!'

Olin hieman helpottunut, kun sodan kolmantena päivänä alkoi näyttää siltä, ettei mitään pikavoittoa Venäjälle ollut tulossa. Ukrainan armeija oli onnistunut vastaamaan kaikkiin neljään Kiovaan kohdistuneeseen hyökkäyssuuntaan ja puolustustaistelu oli aloitettu. Yhdeltäkään suunnalta ei ollut vapaata tietä Kiovaan. 

Mutta miten sanoittaa sitä kauhua, jonka näin nyt edessäpäin. Venäjän armeija oli jo näyttänyt miten se valloitti kaupunkeja Grosnyssa ja Aleppossa. Toinen vaihtoehto olisi Leningradin piiritys: näännyttää puolustajat kirjaimellisesti nälkään ja janoon. En halunnut uskoa, että venäjän asevoimat kykenisivät kumpaankaan näistä taktiikoista Ukrainassa. Miten saattaa yhdessä lauseessa kutsua ukrainalaisia 'veljeskansaksi' ja sen jälkeen kohdistaa heihin tällaisia sotatoimia? Mutta en myöskään nähnyt miten muuten venäläiset kykenisivät sotaa jatkamaan. Ukrainalaiset olivat joka suunnalla keskittyneet vastustamaan venäläisten etenemistä vasta asutuskeskuksissa ja antoivat miehittäjän edetä ja näin venyttää huoltoyhteyksiään. Ukrainalaiset eivät taistelisi 'avoimessa maastossa' vaan pakottaisivat venäläiset valitsemaan asutuskeskustaistelun ja pitkän piirityksen väliltä. Mitä minä nyt voisin rukoilla? En kai minä voi siunata aseita, olkoon ne kenen kädessä tahansa? Mutta en kai minä voi olla Jumalani edessä hiljaa, kun sotilaat tappavat siviileitä vain 1000 kilometrin päässä. Kolmannen päivän iltana sain sydämelleni yksinkertaisen rukouksen: 'Herra, vahvista kättä, joka viatonta puolustaa. Herra, murtukoon pahan valta."

Ukrainalaiset onnistuivat yllättämään koko maailman kestettyään ensimmäisen viikon Venäjän invaasiota ja samalla myös muu maailma sai rivinsä ojennukseen. Venäjää kohtaan asetettiin ennen näkemättömät talouspakotteet ja Ukrainalla oli alkanut virrata niin taloudellista kuin materiaaliapua. Mm. Viron puolustusministeri oli todennut, että virolaisten ostamat panssarintorjunta-aseet puolustavat Viron itsenäisyyttä paremmin Ukrainassa, kuin virolaisissa varastoissa. Kun YK:n yleiskokoukseen tuotiin äänestys Venäjän vastaisesta lausumasta, esitystä vastaan äänesti vain viisi maata: Keski-Afrikan tasavalta, Eritrea, Syyria, Pohjois-Korea ja Venäjä itse. Ei kovin mairittelevaa seuraa.

Tästä nopeasti löytyneestä yksimielisyydestä on helppo aluksi iloita, mutta valitettavasti se johtaa jälleen synkkiin havaintoihin. Oli nimittäin käynyt selväksi myös se, että Putinilla ei olisi enää paluuta normaalisuhteisiin muun maailman kanssa. Putin on kovaa vauhtia tekemässä itsestään diktaattoria eikä diktaattoreilla ei ole tapana luopua  vallasta. He eivät nimittäin yleensä selviä siitä hengissä. Diktaattoreilla ei myöskään ole yleensä varaa hävitä sotia koska siitä seuraava arvovaltatappio ja kasvojen menetys vie heidän uskottavuutensa, jota ilman diktaattori ei voi pysyä vallassa. Putin on siis tilanteessa, jossa hän käy sotaa, mutta jota hän ei voi hävitä, mutta jota muu maailma ei voi antaa hänen voittaa. Mitä ihmettä tästä voi sanoa. Ja mitä ihmettä minä voin rukoilla?

On hyvin erikoista, että sodan alku sattui juuri ennen kristittyjen paastonaikaa. Vaikka me protestantit emme pidä säännöllistä paastoa, niin myös meidän seurakunnalla oli juuri tuoksi samaksi viikoksi kutsuttu rukous- ja paastoviikko. Tuona viikkona yksi seurakuntamme pastori sai profetaalisen näyn, että meidän tulee rukoilla Faraon henkivaltaa vastaan, ja vaatia Mooseksen sanoin Faraota 'päästämään Jumalan kansan vapaaksi'. Koska oli rukous- ja paastoviikko, hän itse ymmärsi sen tarkoittavan ensisijaisesti synnin kanssa taistelevia seurakuntalaisia, mutta yhdessä seurakuntamme toisen vanhimmistoveljen kanssa ymmärsimme sen olevan Jumalan mielenmukainen rukous myös tähän maailmanpoliittiseen tilanteeseen. 

Sekä ukrainalaiset että venäläiset ovat olleet ortodoksikristittyjä jo vuosituhannena ajan, siitä lähtien kun Kiovan Rusin ruhtinas Vladimir kastettiin Kristityksi. Nyt Putin on orjuuttanut venäjän kansaa jo kolmatta vuosikymmentä aina vain raaistuvalla sortokoneistollaan ja nyt hän on aloittanut sodan ukrainalaisia vastaan orjuuttaakseen heidätkin valtansa alle. Ja tätä orjuutusta tukee Moskovan Patriarkka Kiril, joka toistaa Putinin Duginilaista oppia 'Venäläisestä maailmasta', jonka kuuluisi olla yhden valtion, yhden johtajan ja yhden kirkon alaisuudessa. Kun Putin sortaa kansaa, niin samaan aikaan Moskovan Patriarkka pitää hänelle uskottua Jumalan valtakuntaa vääryyden vallassa. Jumalan mielenmukainen rukous tälle Faraolle ja tälle Faraon henkivallalle on: päästäkää kansani vapaaksi!

Jaoin rukousaiheen seurakunnassamme sodan toisena sunnuntaina ja nyt tuntuu, että jotain on tapahtumassa.

Viime sunnuntaina ortodoksinen teologiryhmä oli laatinut julistuksen, jossa Moskovan Patriarkka Kiril ja hänen opetuksensa 'Venäläisestä maailmasta' tuomittiin harhaoppisiksi. Suomen ortodoksikirkko julkaisi tuon julkilausuman suomennoksen jo seuraavana tiistaina. Suomen Ortodoksikirkko ei ole allekirjoittanut julistusta, koska heillä ei ole kanoninsa mukaan niin itsenäistä asemaa, että he voisivat julistaa toisen alueen patriarkan harhaoppiseksi, mutta jo suomennoksen julkaiseminen on hyvin vahva kannanotto. Kannattaa käydä lukemassa, nimittäin teksti on suorastaa profetaalinen.

Viikolla Britannian puolustusministeriö raportoi venäläisten hyökkäysten pysähtyneen olennaisesti kaikilla rintamilla. Varovaisetkin arviot Venäjän kokemista miehistötappioista liikkuvat yli 6000 kuolleessa ja 20000 haavoittuneessa. Kalustoa on tuhoutunut suuret määrät, huolto ei pelaa ja jatkuvasti tulee raportteja ja kuvia maastoon juuttuneista ja hyljätyistä ajoneuvoista. Venäläiset yrittivät salamasotaa, mutta se ei ole onnistunut saarrostamaan yhtään merkittävää Ukrainailaisten joukkojen keskittymää, vaan päin vastoin se on jättänyt venäläisten omat huoltoreittit niin pitkiksi, että paikoitellen he joutuvat taistelemaan, kuin heidät olisi saarrostettu. Venäjän on raportoitu etsivän miespulaansa uusia taistelijoita niin Etälä-Afrikan tasavallasta, kuin Syyriastakin. Lisäksi tällä viikolla on alettu saada rapotteja myös ensimmäisistä onnistuneista ukrainalaisten vastahyökkäyksistä. Venäjän joukot näyttävät jo perääntyvän Mykolajevin kaupungin suunnalla.

Keskiviikkona selvästi ärtynyt Putin piti televisioidun puheen, jossa hän olennaisesti ilmoitti, että Venäjällä olisi edessä 'sisäinen puhdistus' ja jo samana päivänä hän oli pidätyttänyt hänen henkilökohtaisena henkivartiokaartinaan toimivan kansalliskaartin varajohtajan. Voi olla että juuri nyt on ratkaisevat hetket, sillä kaikki nämä: heikosti etenevä sota ja mahdolliset puhdistustoimenpiteet voivat aiheuttaa myös vastareaktion, joka päättyy Putinin vallan loppumiseen.

Näidenkään uutisten keskellä en tiedä, uskallanko olla toiveikas. Farao ei nimittäin vastannut Moosekselle myöntävästi, vaan paadutti sydämensä ja nöyrtyi vasta kymmenen vitsauksen jälkeen. Ja kymmenes vitsaus tunnetusti tappoi kaikki Egyptin esikoiset. Mariupolia piiritetään, eivätkä venäläiset ensimmäiseen viikkoon päästäneet edes ruokakuljetuksia kaupunkiin. Toisaalta nälkä ja lyijy vaanivat myös niitä vielä 100 000 venäläistä nuorukaista, jotka Putin on valheillaan Ukrainaan lähettänyt.

Mitä voin sanoa? 

Mitä voin rukoilla? 

'Farao! Päästä Jumalan kansa vapaaksi!' 

'Herra, armahda meitä syntisiä!'

Mietteitä kielekkeellä

Niinhän siinä kävi, että ilo oli ennenaikainen. Marraskuun blogiteksissäni totesin, ettei epidemia lopu sen enempää käskystä kuin sopimuksestakaan ja että epidemian varjo roikkuisi vielä pitkään avautuneen yhteiskunan yllä. Eikä kestänyt kahta kuukautta, kun epidemia palasi toden teolla. Ja nyt se on löytänyt tiensä meidänkin perheeseen: viime yönä Mehiläisen ruuhkautuneeseen palveluun tuli viimein tulokset maanantain testistä: positiivinen. 21 kuukautta sitä pakoilua kesti, mutta nyt se on osunut omalle kohdalle. Kaikki se käsienpesu, maskissa hikoilu, rokotukset, ihmisten välttely, kaikki ne uhraukset joita on tehnyt niin itsensä kuin perheenjäsentensä suojelemiseksi: tähän asti se riitti, mutta ei pidemmälle. On kuin olisi roikkunut ikuisuuden kielekkeen reunalla ja nyt otteen livettyä ei voi kuin pitää hatusta kiinni ja toivoa pehmeää laskua.

Erikoista kyllä, tuo kielikuva sopisi kuvaamaan Uudenmaan koronatilannetta laajemminkin.

Koronan suojatoimet

Erilaiset rajoitukset alkoivat maaliskuussa 2020 alkaneella Uudenmaan koronasululla ja sen jälkeen on ollut monenlaisia lyhyempiä ja pidempiaikaisia toiminanrajoituksia. Kaikki tämä on tehty epidemian kurissapitämiseksi. Kun koronaepidemia alkoi, väestöllä ei ollut vastustuskykyä virukselle, ei ollut kunnon tietoa viruksen leviämisnopeudesta tai taudin vakavuudesta eikä edes tiedetty miten kyseisen taudin voisi luotettavasti tunnistaa. DNA-sekvenssointiin perustuvan testin tekeminen oli pitkä ja monimutkainen tutkimuksellinen prosessi, ja koko Suomessa oli vain muutama laboratorio, joissa testejä pystyttiin tekemään. Niinpä viruksen ilmaannuttua ainut käytettävissä ollut väestön suojelutoimi oli 'jäljitä ja eristä' strategia, mutta koska korona levisi myös oireetta, oli pakko turvautua Uudenmaan koronasulkuun, joka taltuttikin Suomen ensimmäisen korona-aallon. 

Ensimmäinen tärkeä työkalu taistelussa koronaa vastaan oli kasvanut epidemiologinen ymmärrys viruksesta ja sen leviämisestä. Kun opittiin, että koronaviruksen alpha-variantin itämisaika oli 5-10 päivää ja miten pitkään sairastunut oli tartuttava, voitiin antaa tarkoituksenmukaisempia karanteeni ja eristyssuosituksia. Seuraava tärkeä askel oli helppokäyttöinen ja luotettava koronatesti. Yhdessä nämä kaksi työkalua mahdollistivat tehokkaamman 'testaa ja jäljitä' strategian, jossa tartuntaketjut saatiin tarkemmin pysäytettyä.

Molemmat näistä strategioista olivat kuitenkin vain oireiden hoitoa, sillä ongelman ydin oli väestön heikko vastustuskyky Covid-19 tautia vastaan. Niin kauan kuin tätä ongelmaa ei ratkaistaisi, epidemia ei aidosti voisi loppua. Se voisi vain hetkittäin hiipua. Ja aluksi ainoa asia, joka tuota vastustuskykyä saattoi lisätä, oli koronavirustartunta ja siitä paraneminen. Puhuttiin 'laumaimmuniteetista', ja useampi poliitikko sekä Suomessa että maailmalla ehti puhua sen välttämättömyydestä, kunnes epidemiologit latoivat pöytään madonluvut siitä, mitä se olisi merkinnyt. Vain 1% kuolleisuus olisi merkinnyt suomessa 60 000 kuollutta. 4% mahdollisuus tehohoitoa vaativaan hoitoon olisi merkinnyt yli 200 000 tehohoitopotilasta ja jos edes 15% työvoimasta olisi joutunut turvautumaan sairaslomaan, olisi se merkinnyt lähes puolen miljoonan henkilön vajausta työvoimassa. Ja kaikki tämä mahdollisesti vain 2-4 kuukauden aikajänteellä. Harvaan jäivät ne päättäjät maailmalla, jotka nämä skenaariot nähtyään vielä puhuivat rajoitustoimien kalliudesta tai turhuudesta. 

Vaikka tuo skenaario kulkutaudin nopeasta leviämisestä näyttää inhimillisesti mahdottomalta hyväksyä, niin valitettava tosiasia on, että ilman väestön vastustuskyvyn kasvatusta ainut mitä tuolle skenaariolle voi tehdä, on pitkittää sitä aikajännettä, jolle tämä tragedia tapahtuu. Tällöin myös kerrannaisvaikutuksen jäisivät vähäisemmiksi. Niinpä ainoa inhimillinen toivo koko pandemian alusta lähtien on ollut rokote, jolla väestön vastustuskykyä voisi kasvattaa ilman että tautia sairastaa. Kasvanut vastustukyky vähentäisi kuolleisuutta ja vakavan taudin ilmaantuvuutta, joka suoraan vähentäisi epidemian vakavia seurauksia. Lisäksi, kasvanut vastustukyky hidastaisi myös viruksen tarttuvuutta, jolloin myös epidemia hidastuisi ja mahdollisesti jopa laantuisi.

Kauan odotettu rokote saatiin Suomessa jakeluun viimein kesäkuussa 2021 ja rokotusikäisten rokotuskattavuus nousi yli 85% lokakuussa. Kaikki näytti toiveekkaalta ja Suomen hallitus siirty niin sanottuun hybridistategiaan, jossa testauskapasiteettia vähennettiin ja siirrettiin resursseja rokotuksiin, ja yhteiskuntaa alettiin avaamaan. 

Omikron

Mutta jo marraskuun lopussa saapui koronan omikron-muunnos joka muutti pelin täydellisesti.

Heti omikrontapausten kasvaessa THL suositteli testausmäärän uudelleen kasvattamista. Mutta jo 11.12. HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen vastusti tätä todeten, että jo tuolloin vain 30% positiivisista testituloksista kyettiin jäljittämään. Todettuja tartuntaketjuja ei siis pystyttä katkaisemaan enää testaamalla, vaikka HUS:n alueella todettuja tapauksia oli tuolloin vain noin 500 päivässä. Samaisessa jutussa todettiin, että HUS:n testauskapasiteetti oli tuolloin 15000 testiä vuorokaudessa, jota oltiin hybridistrategian mukaisesti laskemassa tammikuun alusta 10000:n.

Eilen 3.1. HUS:n alueella oli todettu noin 4000 varmennettua koronatapausta, vaikka HUS lakkasi jo joulun alla kutsumasta kahdesti rokotettuja lieväoireisia testiin. Kun otetaan huomioon miten rajusti testaamista on laskettu: vielä syyskuussa 5% testatuista henkilöistä sai positiivisen tuloksen, mutta jouluna alla tuo luku pomppasi 30%. Se tarkoittaa, että lieväoireisia jää paljon testaamatta ja sairastamaan ilman minkäänlaista tilastointia. Toinen kysymys on miten perheenjäsenten tartunnat tilastoidaan. Meidänkin perheessä saattaa olla oikeasti useita tartuntoja, mutta vain minun tartuntani näkyy tilastoissa. Todelliset tartuntaluvut voivat olla jopa kymmenkertaisia varmennettuihin nähden.

Lisäksi uusimman tiedon mukaan omikron muunnoksen itämisaika saattaa olla vain kolme päivää, ja se on tartuttava jopa 2 päivää ennen oireiden alkua (mikäli siis oireita ilmenee). Rokotteet eivät myöskään näytä tarjoavan sellaista immuniteettia omikronmuunnosta vastaan, että se estäisi sen leviämistä. Voi jopa olla, että rokotus tekee omikronista huomaamattomamman, jos se lieventää niitä vähäisiäkin oireita. 

Kaikki tämä tarkoittaa varmasti ainakin seuraavaa: 

1. Epidemiaa ei voida enää rajoittaa testaamalla.
2. Epidemiaa ei voida enää rajoittaa jäljittämällä.
3. Rokotekattavuus ei enää estä omikron varianttia leviämästä.
4. Rokotepassi, joka perustuu 98% rokotuksille, ei myöskään enää estä uutta virusta leviämästä.
5. Nyt alkanut omikronaalto on ylivoimasesti laajimmalle levinnyt korona-aalto ja sen levinneisyys voi olla jo 10x delta-aaltoon verrattuna, eikä se näytä mitään hidastumisen merkkejä.

Lisäksi: varmennettujen tapausten määrä on 9-kertaistunut 3½ viikossa, vaikka piiloon jäävien tapausten osuus on varmasti kasvanut. Mikäli tahti ei muutu, niin meillä on 3. viikossa taas kymmenkertainen määrä tautitapauksia. 

Tästä kaikesta seuraa, että ainut jo kokeilluista suojelumenetelmistä vain mikä vielä voisi meneillään olevan omikronaallon voisi pysäyttää, on täydellinen lock-down ja matkustuskielto kuten vuonna 2020. Tämäkään ei ole enää varma keino, koska korona on levinnyt jo niin laajalle. Mikäli tämä lock-down tehoaisi, niin ainut millä omikron voitaisiin sen jälkeen pitää kurissa, on palaaminen rokotteita edeltäviin rajoituksiin. Mikään yhteiskunnan tilassa ei kuitenkaan anna vihjeitä siitä, että siihen olisi enää sen enenpää resursseja, kuin (poliittista-) tahtoakaan.

Edessä on siis joko uusi kierros koronasulkuja ja palaaminen todella raskaisiin rajoituksiin, tai sitten tämä pandemia lyö läpi ihan oikeasti ja kaikki tähän astinen on terveydenhuollon kannalta ollut vain harjoittelua. Ikävintä tässä on se, että tähän asti olemme pyrkineet suojelemaan heikompien ja rokottamattomien terveyttä. Meille on sanottu, että ottamalla rokotteen suojaamme myös rokottamattomia. Mutta nyt näyttää vakavasti siltä, että uuden koronavariantin myötä myös se käy ylivoimaiseksi. Tähän asti kansalaiset ovat voineet myös vapaasti valita olla ottamatta rokotetta ja yhteiskunta on tehnyt kaikkensa suojellakseen myös heitä. Mutta nyt näyttää siltä että tässä uudessa tilanteessa tuolle lupaukselle ei ole enää katetta. Me emme kohta enää yksinkertaisesti kykene suojelemaan heitä. Pikatesteistä hoitohenkilökunnalle on puhuttu, mutta ne ovat epävarmimpia juuri siinä, missä niitä eniten tarvittaisiin: tunnistamaan oireettomat viruksen kantajat. Ja koska tämä olosuhteiden muutos on tullut vastaan niin nopeasti, niin rokottamattomilla ei kohta ole enää aikaa hakea rokotteesta lisävahvistusta vastustuskyvylleen.

Olemme roikkuneet kuilun reunalla kohta kaksi vuotta ja olemme tehneet kaiken voitavamme estääksemme putoamisen. Meillä on ollut noin seitsemän kuukautta aikaa kasvattaa väestön vastustuskykyä rokotteilla ja siten pehmentää uhkaavaa pudotusta. Nyt pudotus näyttää jo alkaneen ja ainut mitä voimme enää tehdä on 'pitää hatusta kiinni ja toivoa pehmeää laskua'. 

Lopuksi

En ole profeetta enkä väitä tekstiäni profetiaksi. Jos tämä olisi profetia, niin minun olisi pitänyt nähdä ja kirjoittaa tämä jo paljon ennen kuin se oli ilmeistä. Lisäksi profetiat annetaan rohkaisuksi, kehoitukseksi ja lohdutukseksi. Ne voivat olla myös varoitukseksi, mutta silloin niihin pitää liittyä kehoitus. Jos tämä olisi oikea profetia, minun olisi pitänyt saada tämä jo viime kesänä ja kannustaa sillä kaikkia ottamaan rokote vielä kun siitä ehtii saada hyötyä. Voin siis olla väärässä,  mutta en (tietenkään) näe miten se olisi mahdollista.

Yhden toivon pilkahduksen minä tässä näen. Voi olla, että kun omikronmuunnos kerran näyttää sekä lievemmältä että leviävämmältä kuin aikaisemmat muunnokset, niin se levitessään toivottavasti aiheuttaa paljon vähemmän vahinkoja. Silloin se kuitenkin antaisi tartuttamilleen ihmisille immuniteetin sairastetusta taudista myös muita muunnoksia kohtaan. Eli kun aikaisemmin totesin, että ihmimillinen hinta koronan laumasuojan tavoittelussa nähtiin liian suureksi, niin voi olla että omikronmuunnoksen kohdalla tuo hinta jäisi paljon matalammaksi. Näyttääkin siltä, että toisin kuin Kari Enqvist kohta kaksi vuotta sitten naljaili, tätä pandemiakriisiä ei lopulta ratkaistakaan ihmisen omalla viisaudella, vaan se ratkeaa sitten kun Hän, joka pitää koko maailmamme kädessään, sallii sen päättyä.

kuvitus: Cartoon vector created by brgfx - www.freepik.com