Niinhän siinä kävi, että ilo oli ennenaikainen. Marraskuun blogiteksissäni totesin, ettei epidemia lopu sen enempää käskystä kuin sopimuksestakaan ja että epidemian varjo roikkuisi vielä pitkään avautuneen yhteiskunan yllä. Eikä kestänyt kahta kuukautta, kun epidemia palasi toden teolla. Ja nyt se on löytänyt tiensä meidänkin perheeseen: viime yönä Mehiläisen ruuhkautuneeseen palveluun tuli viimein tulokset maanantain testistä: positiivinen. 21 kuukautta sitä pakoilua kesti, mutta nyt se on osunut omalle kohdalle. Kaikki se käsienpesu, maskissa hikoilu, rokotukset, ihmisten välttely, kaikki ne uhraukset joita on tehnyt niin itsensä kuin perheenjäsentensä suojelemiseksi: tähän asti se riitti, mutta ei pidemmälle. On kuin olisi roikkunut ikuisuuden kielekkeen reunalla ja nyt otteen livettyä ei voi kuin pitää hatusta kiinni ja toivoa pehmeää laskua.
Erikoista kyllä, tuo kielikuva sopisi kuvaamaan Uudenmaan koronatilannetta laajemminkin.
Koronan suojatoimet
Erilaiset rajoitukset alkoivat maaliskuussa 2020 alkaneella Uudenmaan koronasululla ja sen jälkeen on ollut monenlaisia lyhyempiä ja pidempiaikaisia toiminanrajoituksia. Kaikki tämä on tehty epidemian kurissapitämiseksi. Kun koronaepidemia alkoi, väestöllä ei ollut vastustuskykyä virukselle, ei ollut kunnon tietoa viruksen leviämisnopeudesta tai taudin vakavuudesta eikä edes tiedetty miten kyseisen taudin voisi luotettavasti tunnistaa. DNA-sekvenssointiin perustuvan testin tekeminen oli pitkä ja monimutkainen tutkimuksellinen prosessi, ja koko Suomessa oli vain muutama laboratorio, joissa testejä pystyttiin tekemään. Niinpä viruksen ilmaannuttua ainut käytettävissä ollut väestön suojelutoimi oli 'jäljitä ja eristä' strategia, mutta koska korona levisi myös oireetta, oli pakko turvautua Uudenmaan koronasulkuun, joka taltuttikin Suomen ensimmäisen korona-aallon.
Ensimmäinen tärkeä työkalu taistelussa koronaa vastaan oli kasvanut epidemiologinen ymmärrys viruksesta ja sen leviämisestä. Kun opittiin, että koronaviruksen alpha-variantin itämisaika oli 5-10 päivää ja miten pitkään sairastunut oli tartuttava, voitiin antaa tarkoituksenmukaisempia karanteeni ja eristyssuosituksia. Seuraava tärkeä askel oli helppokäyttöinen ja luotettava koronatesti. Yhdessä nämä kaksi työkalua mahdollistivat tehokkaamman 'testaa ja jäljitä' strategian, jossa tartuntaketjut saatiin tarkemmin pysäytettyä.
Molemmat näistä strategioista olivat kuitenkin vain oireiden hoitoa, sillä ongelman ydin oli väestön heikko vastustuskyky Covid-19 tautia vastaan. Niin kauan kuin tätä ongelmaa ei ratkaistaisi, epidemia ei aidosti voisi loppua. Se voisi vain hetkittäin hiipua. Ja aluksi ainoa asia, joka tuota vastustuskykyä saattoi lisätä, oli koronavirustartunta ja siitä paraneminen. Puhuttiin 'laumaimmuniteetista', ja useampi poliitikko sekä Suomessa että maailmalla ehti puhua sen välttämättömyydestä, kunnes epidemiologit latoivat pöytään madonluvut siitä, mitä se olisi merkinnyt. Vain 1% kuolleisuus olisi merkinnyt suomessa 60 000 kuollutta. 4% mahdollisuus tehohoitoa vaativaan hoitoon olisi merkinnyt yli 200 000 tehohoitopotilasta ja jos edes 15% työvoimasta olisi joutunut turvautumaan sairaslomaan, olisi se merkinnyt lähes puolen miljoonan henkilön vajausta työvoimassa. Ja kaikki tämä mahdollisesti vain 2-4 kuukauden aikajänteellä. Harvaan jäivät ne päättäjät maailmalla, jotka nämä skenaariot nähtyään vielä puhuivat rajoitustoimien kalliudesta tai turhuudesta.
Vaikka tuo skenaario kulkutaudin nopeasta leviämisestä näyttää inhimillisesti mahdottomalta hyväksyä, niin valitettava tosiasia on, että ilman väestön vastustuskyvyn kasvatusta ainut mitä tuolle skenaariolle voi tehdä, on pitkittää sitä aikajännettä, jolle tämä tragedia tapahtuu. Tällöin myös kerrannaisvaikutuksen jäisivät vähäisemmiksi. Niinpä ainoa inhimillinen toivo koko pandemian alusta lähtien on ollut rokote, jolla väestön vastustuskykyä voisi kasvattaa ilman että tautia sairastaa. Kasvanut vastustukyky vähentäisi kuolleisuutta ja vakavan taudin ilmaantuvuutta, joka suoraan vähentäisi epidemian vakavia seurauksia. Lisäksi, kasvanut vastustukyky hidastaisi myös viruksen tarttuvuutta, jolloin myös epidemia hidastuisi ja mahdollisesti jopa laantuisi.
Kauan odotettu rokote saatiin Suomessa jakeluun viimein kesäkuussa 2021 ja rokotusikäisten rokotuskattavuus nousi yli 85% lokakuussa. Kaikki näytti toiveekkaalta ja Suomen hallitus siirty niin sanottuun hybridistategiaan, jossa testauskapasiteettia vähennettiin ja siirrettiin resursseja rokotuksiin, ja yhteiskuntaa alettiin avaamaan.
Omikron
Mutta jo marraskuun lopussa saapui koronan omikron-muunnos joka muutti pelin täydellisesti.
Heti omikrontapausten kasvaessa THL suositteli testausmäärän uudelleen kasvattamista. Mutta jo 11.12. HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen vastusti tätä todeten, että jo tuolloin vain 30% positiivisista testituloksista kyettiin jäljittämään. Todettuja tartuntaketjuja ei siis pystyttä katkaisemaan enää testaamalla, vaikka HUS:n alueella todettuja tapauksia oli tuolloin vain noin 500 päivässä. Samaisessa jutussa todettiin, että HUS:n testauskapasiteetti oli tuolloin 15000 testiä vuorokaudessa, jota oltiin hybridistrategian mukaisesti laskemassa tammikuun alusta 10000:n.
Eilen 3.1. HUS:n alueella oli todettu noin 4000 varmennettua koronatapausta, vaikka HUS lakkasi jo joulun alla kutsumasta kahdesti rokotettuja lieväoireisia testiin. Kun otetaan huomioon miten rajusti testaamista on laskettu: vielä syyskuussa 5% testatuista henkilöistä sai positiivisen tuloksen, mutta jouluna alla tuo luku pomppasi 30%. Se tarkoittaa, että lieväoireisia jää paljon testaamatta ja sairastamaan ilman minkäänlaista tilastointia. Toinen kysymys on miten perheenjäsenten tartunnat tilastoidaan. Meidänkin perheessä saattaa olla oikeasti useita tartuntoja, mutta vain minun tartuntani näkyy tilastoissa. Todelliset tartuntaluvut voivat olla jopa kymmenkertaisia varmennettuihin nähden.
Lisäksi uusimman tiedon mukaan omikron muunnoksen itämisaika saattaa olla vain kolme päivää, ja se on tartuttava jopa 2 päivää ennen oireiden alkua (mikäli siis oireita ilmenee). Rokotteet eivät myöskään näytä tarjoavan sellaista immuniteettia omikronmuunnosta vastaan, että se estäisi sen leviämistä. Voi jopa olla, että rokotus tekee omikronista huomaamattomamman, jos se lieventää niitä vähäisiäkin oireita.
Kaikki tämä tarkoittaa varmasti ainakin seuraavaa:
- Epidemiaa ei voida enää rajoittaa testaamalla.
- Epidemiaa ei voida enää rajoittaa jäljittämällä.
- Rokotekattavuus ei enää estä omikron varianttia leviämästä.
- Rokotepassi, joka perustuu 98% rokotuksille, ei myöskään enää estä uutta virusta leviämästä.
- Nyt alkanut omikronaalto on ylivoimasesti laajimmalle levinnyt korona-aalto ja sen levinneisyys voi olla jo 10x delta-aaltoon verrattuna, eikä se näytä mitään hidastumisen merkkejä.
Lisäksi: varmennettujen tapausten määrä on 9-kertaistunut 3½ viikossa, vaikka piiloon jäävien tapausten osuus on varmasti kasvanut. Mikäli tahti ei muutu, niin meillä on 3. viikossa taas kymmenkertainen määrä tautitapauksia.
Tästä kaikesta seuraa, että ainut jo kokeilluista suojelumenetelmistä vain mikä vielä voisi meneillään olevan omikronaallon voisi pysäyttää, on täydellinen lock-down ja matkustuskielto kuten vuonna 2020. Tämäkään ei ole enää varma keino, koska korona on levinnyt jo niin laajalle. Mikäli tämä lock-down tehoaisi, niin ainut millä omikron voitaisiin sen jälkeen pitää kurissa, on palaaminen rokotteita edeltäviin rajoituksiin. Mikään yhteiskunnan tilassa ei kuitenkaan anna vihjeitä siitä, että siihen olisi enää sen enenpää resursseja, kuin (poliittista-) tahtoakaan.
Edessä on siis joko uusi kierros koronasulkuja ja palaaminen todella raskaisiin rajoituksiin, tai sitten tämä pandemia lyö läpi ihan oikeasti ja kaikki tähän astinen on terveydenhuollon kannalta ollut vain harjoittelua. Ikävintä tässä on se, että tähän asti olemme pyrkineet suojelemaan heikompien ja rokottamattomien terveyttä. Meille on sanottu, että ottamalla rokotteen suojaamme myös rokottamattomia. Mutta nyt näyttää vakavasti siltä, että uuden koronavariantin myötä myös se käy ylivoimaiseksi. Tähän asti kansalaiset ovat voineet myös vapaasti valita olla ottamatta rokotetta ja yhteiskunta on tehnyt kaikkensa suojellakseen myös heitä. Mutta nyt näyttää siltä että tässä uudessa tilanteessa tuolle lupaukselle ei ole enää katetta. Me emme kohta enää yksinkertaisesti kykene suojelemaan heitä. Pikatesteistä hoitohenkilökunnalle on puhuttu, mutta ne ovat epävarmimpia juuri siinä, missä niitä eniten tarvittaisiin: tunnistamaan oireettomat viruksen kantajat. Ja koska tämä olosuhteiden muutos on tullut vastaan niin nopeasti, niin rokottamattomilla ei kohta ole enää aikaa hakea rokotteesta lisävahvistusta vastustuskyvylleen.
Olemme roikkuneet kuilun reunalla kohta kaksi vuotta ja olemme tehneet kaiken voitavamme estääksemme putoamisen. Meillä on ollut noin seitsemän kuukautta aikaa kasvattaa väestön vastustuskykyä rokotteilla ja siten pehmentää uhkaavaa pudotusta. Nyt pudotus näyttää jo alkaneen ja ainut mitä voimme enää tehdä on 'pitää hatusta kiinni ja toivoa pehmeää laskua'.
Lopuksi
En ole profeetta enkä väitä tekstiäni profetiaksi. Jos tämä olisi profetia, niin minun olisi pitänyt nähdä ja kirjoittaa tämä jo paljon ennen kuin se oli ilmeistä. Lisäksi profetiat annetaan rohkaisuksi, kehoitukseksi ja lohdutukseksi. Ne voivat olla myös varoitukseksi, mutta silloin niihin pitää liittyä kehoitus. Jos tämä olisi oikea profetia, minun olisi pitänyt saada tämä jo viime kesänä ja kannustaa sillä kaikkia ottamaan rokote vielä kun siitä ehtii saada hyötyä. Voin siis olla väärässä, mutta en (tietenkään) näe miten se olisi mahdollista.
Yhden toivon pilkahduksen minä tässä näen. Voi olla, että kun omikronmuunnos kerran näyttää sekä lievemmältä että leviävämmältä kuin aikaisemmat muunnokset, niin se levitessään toivottavasti aiheuttaa paljon vähemmän vahinkoja. Silloin se kuitenkin antaisi tartuttamilleen ihmisille immuniteetin sairastetusta taudista myös muita muunnoksia kohtaan. Eli kun aikaisemmin totesin, että ihmimillinen hinta koronan laumasuojan tavoittelussa nähtiin liian suureksi, niin voi olla että omikronmuunnoksen kohdalla tuo hinta jäisi paljon matalammaksi. Näyttääkin siltä, että toisin kuin Kari Enqvist kohta kaksi vuotta sitten naljaili, tätä pandemiakriisiä ei lopulta ratkaistakaan ihmisen omalla viisaudella, vaan se ratkeaa sitten kun Hän, joka pitää koko maailmamme kädessään, sallii sen päättyä.
