 |
| Miten ihmiskuva vaikuttaa Raamatun tulkintaan? |
Raamattu on Jumalan sanaa. Mutta Raamatun lukemisessa ja ymmärtämisessä on sellainen vaikeus, että tuo Jumalan sana ei ole alunperin puhuttu meille. Tästä seuraa Raamatun tulkintaan ongelma, jota tässä tekstissäni kutsun 'Pitkien hiusten ongelmaksi'. Olen lainannut nimitykseni Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korintolaisille, jossa Paavali kirjoittaa (1. Kor 11:14-15):
Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi, mutta naiselle kunniaksi.
Tämä kyseinen Raamatunkohta saattaa herättää syystäkin nykylukijassa hämmennystä, koska suoraan sanottuna eihän meillä ole hajuakaan, mistä Paavali puhuu. Luultavasti ainoa lähdeviite jonka nykylukija tällaiselle ajatukselle miesten pitkistä hiuksista voi antaa, on juurikin tämä Paavalin toteamus. Mutta Paavali ei selvästikkään tässä kohdassa julista jotain uutta ajatusta, jossa hänet pitäisi ottaa auktoriteettina, vaan hän selvästi viittaa niin kutsuttuun tunnetun tiedon auktoriteettiin. Mikä tämä yleisesti tunnettu tosiasia miesten hiusten pituuden häpeällisyydestä sitten oli?
Taustalla on kreikkalaisen lääketieteen ihmiskäsitys ja sen ymmärrys elinvoimasta. Elinvoima, kuten nimikin kuvaa, oli elävän olennon voima tuottaa uutta elämää, eli kasvaa. Niinpä esimerkiksi suurikokoisilla ja vahvoilla ihmisillä oli suuri elinvoima, koska he olivat kasvaneet suuriksi. Myös pitkät ja tuuheat hiukset tarvitsivat suuren elinvoiman. Mutta kaikkein tärkein elinvoiman 'käyttökohde' oli kuitenkin jälkeläiset ja juuri tähän linkittyy käsitys siitä, että pitkät hiukset ovat kunniaksi naiselle, mutta häpeäksi miehelle.
Jo Pythagoraan muotoileman antiikin kreikan käsityksen mukaan 'miehen siemen' sisältää jo valmiiksi muotoutuneita, mutta erittäin pieniä ihmisiä: homonculeja, jotka sitten alkavat kasvamaan päästyää äidin kohtuun. Koska naisen ymmärrettiin tarjoavan kasvualustan mieheltä saamalleen siemenelle, olivat pitkät ja tuuheat hiukset merkki vahvasta elinvoimasta, joka lupaisi myös kasvavalle sikiölle vahvan elinvoiman. Niinpä pitkät ja tuuheat hiukset olivat naiselle kunniaksi. Sen sijaan, koska miehen ymmärrettiin tuottavan (tai ainakin elättävän) sisällään näitä jo valmiita pikkuihmisiä, oli kreikkalaisten ymmärrys, että nämä pikkuihmiset kilpailivat miehen elinvoimasta hänen hiustensa kanssa. Oli häpeällistä, jos mies vapaaehtoisesti tuhlasi elinvoimansa ja viriiliytensä pitämällä pitkiä hiuksia.
Nyt joku lukija saattaa protestoida, että ihan saman verranhan hiukset kasvavat riippumatta siitä pidetäänkö hiukset pitkinä vai lyhyinä. Näin asia toki on, mutta kreikkalaiset eivät ymmärtäneet asioita samalla tavalla kuin me. Aristoteles, joka formuloi ensimmäiset kattavat kuvaukset fysiikasta, kirjoitti mm. liikkeestä, että jotta jokin voi liikkua, niin tarvitaan jatkuva voima tuon liikkeen aikaansaamiseksi. Me Newtonin jäkeisessä ajassa elävät toki ymmärrämme, että eihän liike vaadi voimaa, vaan liiketilan muuttaminen, mutta samalla tavalla kreikkalaiset ajattelivat hiuksista: niiden pitkinä pitäminen vaatii elinvoimaa.
Eli karrikoidusti Paavali sanoo korintolaisille, että koska me kaikki tiedämme pitkähiuksisten miesten olevan impotentteja, niin pitäkää nyt hyvät miehet hiuksenne lyhyinä!
Mutta mitä tästä Paavalin lausumasta pitäisi ajatella nyt, kun tiedämme etteivät pitkät hiukset aiheuta impotenssia sen enempää kuin lyhyetkään hiukset? Onko Paavalin opetus hiusten pitämisestä ja naisten pään peittämisestä edelleen voimassa, vaikka hän on käyttänyt tukenaan väitteitä, jotka eivät enää nykytietämyksen valossa pidä paikkaansa? Vai aiheuttavatko pitkät hiukset sittenkin vastoin nykytietämystä impotenssia, ja kunhan tiede vain tarpeeksi kehittyy, tämä apostolinen totuus tullaan vielä havaitsemaan? Vai onko Jumala näiden nyky-ymmärryksen valossa virheellisten näkemusten valossa saanut kuitenkin paljastettua ihmisille totuuksia, jotka ovat niiden taustalla olevaa maailmankuvaa syvempiä?
Näihin ja muihin vastaaviin kysymyksiin ei ole helppoja eikä yksinkertaisia vastauksia vaan ne haastavat jokaisen Raamatun lukijan yhä uudestaan painimaan niin tekstin, kuin myös omien ennakko-oletustensa kanssa.
