Pääsiäisen Aamunkoitto

Pääsiäisen aamunkoitto on lupaus iankaikkisesta elämästä

Tänään on 2. Pääsiäispäivä ja kolmas päivä Pitkäperjantaista. Pääsiäistä juhlitaan kaksipäiväisenä osittain siitä syystä, että se on Kristikunnan suurin juhla ja osittain siitä syystä, että Pääsiäisen aikajana ei ole ihan yksinkertainen.

Ensinnäkin juutalaisten Pääsiäisjuhlan ajankohdan määräävä kalenteri oli kuukalenteri, kun taas Roomalaisten ajalta periytyvä juliaaninen kalenteri (jota ortodoksit edelleen juhlissaan seuraavat) ja siitä paranneltu meidän kaikkien tuntema gregoriaaninen kalenteri, ovat aurinkokalentereita. Niinpä kun me kristitut muistelemme tapahtumaa, joka tapahtui juutalaisen kuukalenterin määrittämän juhlan aikaan, niin ei ole ihan yksinkertaista, milloin sitä pitäisi viettää.

Toisekseen. Jeesuksen ristiinnaulitsemista muistellaan Pitkäperjantaina, koska evankeliumien mukaan Jeesus ristiinnaulittiin sapattia edeltävänä päivänä ja juulaisten viikkosapatti on lauantaina. Pääsiäistä taas vietetään sunnuntaina, koska kaikki evankeliumit kertovat, että Jeesuksen hauta todettiin tyhjäksi viikon ensimmäisenä päivänä joka tuolloin ja vielä pitkään tuon jälkeenkin oli sunnuntai (tämä on muuten se syy, miksi keskiviikon nimi on keskiviikko, vaikka se ei enää olekaan keskellä viikkoa). Mutta toisaalta taas Evankeliumit puhuvat moneen otteeseen, että Jeesus oli kuolleena kolme päivää ja kolme yötä ja 2. Pääsiäispäivä eli pääsiäismaanantai on kolmas päivä Pitkäperjantaista. Onpa siksi esitetty sellaistakin vaihtoehtoa, koska juutalaisten juhlat, kuten Pääsiäinen eivät sattuneet aina samoille viikonpäiville, että Jeesus ristiinnaulittiin nimenomaan pääsiäissapattia edeltäneenä päivänä ja että tuo päivä olisi ollut keskiviikko. Lisämausteensa soppaan tuo se, että juutalaisten päivä alkoi ja päättyi auringon laskusta (koska kukaan ei ollut havaitsemassa tai mittaamassa keskiyön ajankohtaa pimeässä ilman mekaanisia kelloja) ja roomalaisten päivä auringon noususta. Tästä löytyy paljon erilaisia pohdintoja, eikä siitä kristityn tarvitse ottaa suurta stressiä vaan iloita siitä että saa juhlistaa Jeesuksen ylösnousemusta kahtena päivänä peräkkäin.

Siksipä ajattelin itsekin jakaa vielä yhden ajatuksen Pääsiäisestä.

Legendan mukaan Suomen ensimmäinen piispa oli Piispa Henrik. Legenda kertoo, että hän saapui englannista aluksi ruotsiin Upsalaan ja teki sieltä yhdessä Ruotsin kuninkaan Pyhän Eerikin kanss 1. ristiretken Suomeen opettaakseen myös suomenniemen pakanoille taivaan Jumalasta. Legendan mukaan talonpoika Lalli tappoi Piispa Henrikin vuonna 1156 Köyliöjärven jäällä. Mutta nykytietämyksen mukaan suomenniemellä on ollut kristittyjä jo ainakin kaksi vuosisataa ennen Henrikin ja Eerikin ensimmäistä ristiretkeä ja vanhimmat tunnetut Suomen alueella asuneiden kristittyjen haudat on ajoitettu 900-luvulle.

Nyt jolle kulle varmasti nousee mieleen kysymys: mistä hautojen tiedettiin kuuluneen kristityille. Päällisin puolin ne olivatkin hyvin saman näköisiä kuin samalta ajalta peräisin olevan suomeniemellä asuneiden pakanoiden haudat, mutta niissä oli yksi erikoinen piirre. Muinaisilla suomalaisilla oli nimittäin tapana kaivaa hautansa siten, että ne osoittivat kohti jotain pyhää paikkaa, kuten palvontakukkulaa. Vaihtoehtoisesti ne saattoivat osoittaa kohti kevät- ja syyspäiväntasausten, talvipäivänseisauksen tai kesäpäivänseisauksen Auringonnousua. Kristittyjen haudat erosivat siinä, että ne eivät osoittaneet kohti mitään näistä. Sen sijaan ne tunnistettiin kristittyjen haudoiksi siitä, että ne oli kaivettu kohti Pääsiäisen Auringonnousua.

Jo aivan ensimmäisessä blogitekstissäni pohdiskelin mitä usko oikeastaan on ja lainasin pohdintojani varten Hebrealaiskirjettä:

"Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." (Hebr 11:1)

Totesin, että tuo ojentautuminen, josta Hebrealaiskirjeen kirjoittaja puhuu, on uskon mukaan toimimista. Me nykyajan herätyskristityt tapaamme olla aika tiukkaoppisia siinä, miten tuon uskossa ojentautumisen tulisi ihmisen elämässä näkyä. Me emme tiedä noista muinaisista Suomalaisista emmekä heidän uskostaan oikeastaan mitään ja saattaapa joku tiukkaoppinen protestantti epäillä ettei tuohon maailmanaikaan edes puhdasta kristinoppia ollut olemassakaan.

Sen me kuitenkin tiedämme, että kun uutinen ylösnousemuksen aamusta oli saavuttanut nämä muinaiset suomalaiset, he ojentautuivat tuon ilosanoman mukaan niin kirjaimellisesti, että he kaivattivat hautansakin osoittamaan kohti Pääsiäistä. Meillä on nykyäänkin tapana syödä pääsiäismunia, koska muna joka kätkee kuorensa sisään uuden elämän, symboloi Jeesuksen hautaan kätkettyä uutta iankaikkista elämää, joka Pääsiäisen aamuna avataan kaikkien nähtäville. Ja siihen myös nuo muinaiset suomalaisetkin laittoivat kuoleman hetkelläkin toivonsa, kun he kaivoivat hautansa kohti sitä ainoa paikkaa, josta Jumalan lupaama iankaikkinen elämä voi ihmiselle tulla: Pääsiäisen aamunkoittoa.

[Image by Acabashi republished under Creative Commons license]