Helluntaipiireissä me uskomme, että Jumalan Pyhä Henki toimii edelleen niin kuin Apostolien teot kuvaavat ja apostoli Paavali kirjeissään opettaa. Me emme siis ole cessationisteja, jotka uskovat Pyhän Hengen armolahjojen toiminnan lakanneen jo ensimmäisen vuosisadan jälkeen. Me myös uskomme, että Jumala voi edelleen parantaa ja onpa Suomen kuuluisin helluntaisaarnaaja Niilo Ylivainio kuuluisia paitsi "kaatumista", myös väitetyistä ihmeparanemisista.
Koska Ylivainion toiminta ja väitteet ihmeparanemisista herättivät niin paljon kansallista huomiota, tehtiin Ylivainion toiminnasta myös paljon erilaisia tutkimuksia, joissa yritettiin selvittää oliko ihmeparanemisia todella tapahtunut. Tulokset olivat hieman kaksitahoiset. Yhtäältä todettiin, että lukuisia paranemisia kyllä tapahtui, mutta olennaisesti kaikille niistä pystyttiin löytämään mahdollinen "luonnollinen" selitys. Niinpä tutkimusten lopputuloksena todettiin, että yhtään "yliluonnollista" paranemista ei havaittu.
Kirjoitin jo edellisessä tekstissäni, miten "luonnollisten" syiden löytyminen rukousvastauksille yleensä tai paranemisille erityisesti, eivät ole mikään mielekäs syy väittää, että Jumala ei ole toiminut. Eihän "luonnollisillakaan" hoidoilla ole paranemisesta (esim. syövän tapauksessa) taetta.
On kuitenkin myös toinenkin näkökulma. Jumala ei nimittäin ole vain jokin luonnonvoima, jota rukouksilla voi ohjata, vaan Hän on elävä persoona, jolla on oma tahto ja omat tarkoitusperänsä. Jumala on suvereeni ja Hän vastaa tai jättää vastaamatta meidän rukouksiimme "suvereenisti" omasta tahdostaan. Siksi on hyvä pohtia myös hetki sitä, mistä moitiiveista Jumala ylipäänsä parantaa.
Tähän liittyen haluan kertoa oman parantumisihmeeni, jota en ole kovasti jakanut, syistä jotka toivottavasti selkiävät kertomukseni aikana.
Monet 2000-luvun alkupuolella Keuruun Juhannus Konferenssissa käyneet varmasti muistavat "yösaarnaajat", jotka pitivät omia puoliluvallisia Pyhän Hengen kokouksiaan keskellä kokousalueen nurmikenttää, yleensä joskus ilta 11 jälkeen. Nämä kokoukset koostuivat elämää muuttaneista kääntymyksistä tai Pyhän Hengen ihmeistä kertovista todistuspuheenvuoroista, äänekkäistä rukouksista, profetioista ja monesti myös (lähes näytösluontoisista) sairaiden puolesta rukoilemisista ja kokoukset kestivät monesti aamuun asti. Yksi yösaarnaajien "vakionumeroista" oli rukoilla ihmisten puolesta, joilla on eri mittaiset jalat, jotta jalat kasvaisivat saman mittaisiksi. Valitettavasti sen enempää jalkojen mittaus- kuin rukoilumetodikaan eivät kestäneet minkäänlaista kriittisempää tarkastelua. "Mittaus" oli hyvin epämääräinen ja jalan "kasvaminen" rukoilun aikana oli täysin mahdollista pelkällä itsesuggestiolla, koska rukoiltava pystyi varmasti sen alle sentin verran asentoaan muuttamaan, että jalkaterät saatiin samalle kohdalle.
Oma todistukseni alkaa Keuruun juhannusjuhlilta ysiluokan jälkeisenä kesänä vuonna 2000, joka oli muistini mukaan myös ensimmäinen kertani juhlilla. Sattui nimittäin niin, että myös minulla oli eri mittaiset jalat. Ja toisin kuin yösaarnaajien hassulla metodilla, minun jalkojeni erimittaisuuden pystyi toteamaan ilman mitään kommerverkkeja: kun istuin penkillä jalat maassa, oikea polveni oli noin sentin korkeammalla, kuin vasen polvi. Tämä sentin eripituisuus jalkojeni mitassa aiheutti jalkojen erimittaisuudelle tyypillisen oireen: selkäni kipeytyi toispuoleisesti pidemmästä jalkeilla olosta. Tämä ominaisuus aiheutti myös erikoisen "supervoiman": minulla oli erittäin herkkä aisti seisomapinnan kaltevuudelle. Koska alaselkäni oli koko ajan hieman ärtynyt oikealta puolelta, niin pystyin heti sanomaan mikäli oikea jalkapohjani oli vasenta ylempänä tai alempana, sillä aistin kaltevuuden joko lisääntyvänä kipuna tai helpotuksen tunteena alaselässä.
Minulla oli siis selvä vaiva, ja yösaarnaajat lupasivat parantaa vaivani. Minä kuitenkin päätin ola menemättä rukoiltavaksi. Miksikö? En siksi, etten olisi uskonut Jumalan kykenevän tekemään jalkojani saman mittaisiksi. En siksi etten uskonut että Jumala voisi tehdä sen näiden miesten kautta. Minä päätin odottaa vuoden, koska halusin saada todistuksen ihmeparanemisesta, jotta muutkin voisivat uskoa Jumalaan. Ja saadakseni uskottavan todistuksen, en voinut vain mennä parannettavaksi itse ilmoittamastani vaivasta "operaatioon" joka täyttää kaikki itsesuggestion vaatimukset ja sen jälkeen väittää itse ilmoittamani vaivan parantuneen. Minä halusin saada uskottavan todistuksen, en itselleni vaan muille. Tiesin, että seuraavana talvena olisi edessä terveystarkastus armeijan kutsuntoja varten. Tiesin, että jalkojen erimittaisuus tulisi siellä ilmi ja voisin saada paperit vaivastani. Paranemiseni jälkeen voisin mennä uudestaan lääkäriin ja he voisivat todeta vaivani parantuneeksi. Sitten minulla olisi mustaa valkoisella, lääkärin paperit sekä vaivastani, että uudesta parantuneesta tilastani. Siinä olisi jotain, jolla voisin todistaa ihmisille Jumalasta! Niinpä päätin odottaa.
Seuraavan lukuvuoden talvena minulla oli kutsuntatarkistus ja toden totta, sain papereihin merkinnän 1 cm pituuserosta jaloissa. Kärsin myös vaivastani sekä supervoimastani koko lukion toisen vuoden ja Juhannuksena Keuruulla menin ensimmäisenä yönä yösaarnaajien kokoukseen ja menin rukoiltavaksi. Puolestani rukoiltiin ja vasen jalkaterä siirtyi oikean viereen rukoilun aikana ja tuon rukouksen jälkeen en ole enää koskaan kärsinyt toispuoleisesta sälkäkivusta jonka myötä myös "supervoimani" katosi. Jumala paransi minut vaivastani!
Sitten tarinani "yllättävä käänne": minun oikea polveni on tätä kirjoittaessanikin yhä vasenta ylempänä sen saman vajaan sentin verran. Vasen sääreni on edelleen lyhyempi. Vaiva on kyllä kadonnut, siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Päättikö Jumala sitten pidentää minun reittäni ja jättää sääret eri mittaisiksi? Sen toteamiseenhan tarvittaisiin röngten- tai magneettikuvat! Mutta mitä "todistusarvoa" on sellaisilla kuvilla, jotka on otettu vain jälkikäteen? Tästä hämmentyneenä en sitten tullut hakeneeksi uutta lääkärin lausuntoa ja nyt tapahtuneesta on yli 15 vuotta. Toki olisin sellaisen voinut hakea, mutta jos oikea polveni on edelleen korkeammalla kuin vasen, niin en voisi hyvällä omalla tunnolla väittää jalkani "todistetusti" pidentyneet. Ainut todistus, mikä minulla on tapahtuneesta antaa ,on tämä, jonka olet juuri lukenut.
Jumala paransi minulta vaivan jonka kanssa Hänen eteensä vilpittömällä sydämellä tulin. Mutta sen sijaan, että Hän olisi antanut minulle "lääkärin lausunnon" omasta voimastaan, Hän antoikin minulle oppitunnin.
Kun Jeesus teki ihmeitään ja paransi ihmisiä, ei hän tehnyt niitä antaakseen "empiiristä" todistusta omasta Jumaluudestaan. Hän teki ihmeitä koska hän halusi auttaa ihmisiä. Kun hän näki, että kansalla oli nälkä ja heillä oli pitkä matka kaupunkiin, hän ruokki heidät yliluonnollisella ihmeellä. Kun ihmiset tulivat hänen luokseen vaivoinen huutaen: "Daavidin poika armahda minua!", hän paransi heidät heidän vaivoistaan. Mutta kun saddukeukset tulivat hänen luokseen vaatimaan merkkiä jotta he voisivat uskoa häntä, lupasi Jeesus heille vain "Joonan pojan merkin". Jeesuksen motiivit olivat sääli, myötätunto ja auttamisen halu. Hän ei tehnyt mitään "vakuuttaakseen" ketään. Jeesus laannutti myrskyn Genesaretin järvelläkin vasta kun hänen opetuslapsensa huusivat hänelle "Herää mestari, me hukumme!"
Kun Jeesus oli erämaassa Saatanan kiusattavana, vei Saatana hänet temppelin harjalle ja yllytti: "Hyppää alas, Jumala taatusti pelastaa sinut. Kaikki ihmiset näkevät sen ja sitten he uskovat sinuun". Jeesus kuitenkin kieltäytyi tästä. Jeesus ei tullut tekemään taikatemppuja, jotta ihmiset pyhän pelon vallassa alkaisivat palvoa häntä kuninkaana, vaan hän tuli palvelemaan ihmisiä kuten hän osoitti pestessään viimeisellä aterialla opetuslastensa jalat. Jeesus tuli etsimään kadotettuja sieluja, kuten hänen vertauksessaan hyvästä paimenesta, joka jättää 99 lammastaan etsiäkseen sen yhden kadonneen.
Niille, jotka vaativat Jeesukselta merkkiä, ei tänä päivänäkään anneta kuin Joonan pojan merkki: kertomus Jeesuksen ylösnousemuksesta. Ne, jotka tulevat Jeesuksen luokse etsimään vapahtajaa ja auttajaa, löytävät Hyvän Paimenen, joka on voimallinen vastaamaan heidän rukouksiinsa. Ja minulle, joka halusin saada Jumalalta "vastaansanomattoman" todistuksen jakaakseni sen muille, Hän vastasi kuten Paavalille: minun armossani on sinulle riittävästi, todista siitä.
(edit 20.12.2019: Lisätty kuvituskuva)
(edit 3.4.2020: lisätty linkki edelliseen tekstiin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olethan kohtelias.